Anteeksiantamaton

Tapaan jatkuvasti lapsia ja aikuisia, joilta ei ole pyydetty anteeksi. Miksi? Koska monelle aikuiselle anteeksipyytäminen on vaikeaa. Muiden ihmisten ja olosuhteiden syyttäminen taas on helppoa.

”Anteeksi, lapseni, että jouduit kasvamaan minun valintojeni vuoksi avioeroperheessä. Anteeksi, ettei minulla ole työkiireiden vuoksi ollut riittävästi aikaa sinulle. Anteeksi, että olen kohdellut sinua väärin.” Nämä ovat kaikki voimakkaita ja tärkeitä lauseita.

Hän, joka odottaa turhaan anteeksipyyntöä käpertyy itsesyytökseen, hämmennykseen, vihaan tai katkeruuteen. Se on iso taakka kantaa mukanaan, ja voi muuttaa koko elämän syöksykierteeksi.

”Anteeksi, että petin luottamuksesi. Ymmärrän tehneeni väärin ja kadun käytöstäni. Voitko antaa tämän minulle anteeksi?” Näiden lauseiden sanominen sydämestä on aikuiselle joskus liian vaikeaa. 

Sillä ei ole meille aina väliä, että toinen ihminen on ansainneen kuulla tärkeät sanat. Annamme sanomattomien sanojen katkoa ihmissuhteita, tappaa rakkauden ja rikkoa lapsen tai aikuisen mielen.

Se, ettei aikuinen pyydä aidosti anteeksi ei ole aina ymmärtämättömyyttä. Se voi olla piittaamattomuutta, epätietoisuutta tai avuttomuutta. Pahimmillaan se on laskelmoitua. Sillä tavoin väärintekijä vapautuu vastuustaan, rikkoo ihmissuhteen rajat ja vetäytyy ylpeyden linnakkeeseensa.

Mitä sitten liian pitkään anteeksipyyntöä odottanut voi tehdä? Lopettaa odottamisen ja päästää irti katkeruudestaan. Antaa anteeksi itselleen ja sitten väärintekijälle. Kulkea omassa elämässään eteenpäin ja jättää myrkyllisen ihmissuhteen taakseen. Koska pahinta mitä voi itselleen tehdä, on nääntyä anteeksiantamattomuuteen.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.