Suomen itsenäisyyden satavuotinen taival on merkittävä juhlavuosi. Sen teemana on Yhdessä.
Juhlavuosi näyttää etenevän niin, että valtio hoitaa palveluvastuistaan todennäköisesti vain aivan perusasiat. Sen jälkeen yksityiset palveluntuottajat kutsutaan temmeltämään varsin vapaasti peruspalveluihin ja kansalaisten kukkaroille.
Vapaa kilpailu avaa kansallisesti tärkeistä kohteista huutokaupan. Isolla yksityisellä rahalla voi kai tarjota niin sähköverkoista, maantiestä kuin vanhuksistakin.
Satavuotias Suomi on valinnan edessä. Suosiako monikansallisia yrityksiä veroparatiiseineen vai yrittääkö holhota kansalaisiaan vapautta korostavassa yhteiskunnassa?
Vallalla on suosia yhä enemmän valinnanvapautta. On muistettava, että esimerkiksi terveydenhuollossa hoitovaihtoehdoilla on aina etu, riski ja haitta. Nyt vastuuta terveysratkaisuista ollaan siirtämässä sille, joka on sairas.
Mitä enemmän ihmisellä on hoitovaihtoehtoja, sen vaikeammaksi valinnan tekeminen käy. Kysymys kuuluu, miten valinnanvapausmallissa asiakasta suojellaan itseltään ja vääriltä valinnoilta?
Iso osa palveluista on myös siirretty verkkoon ja itsepalveluiksi. Mainoslauseissa lukee kissan kokoisin kirjaimin, kuinka näppärästi kansalainen voi muuttaa esimerkiksi veroprosenttia tai ladata itse terveystietojaan nettiin, milloin tahansa.
Se noudattaa yksityisten palveluiden itsepalvelusuuntausta, mikä on aiheuttanut suomalaisen itsepalvelulaman. Sellaisessa Suomessa henkilöstövähennykset seuraavat jatkossakin toisiaan. Lopulta kukaan ei saa asiantuntevaa palvelua oikein mistään. Itse voi toki itseään palvella, kun muita vaihtoehtoja ei oikein enää ole.
Satavuotiaassa Suomessa siis hämärretään yhteisen edun nimissä tehtävillä päätöksillä rajaa yritysetujen ja yhteisen Suomen asioiden ajamisen välillä. Rikkaille ja firmoille se on etu, köyhät ja keskiluokka todennäköisesti köyhtyvät entisestään.
Tämä näkyy jo nyt terveydenhuollossa. Rikkaiden terveys on parempi ja he käyttävät yhä useammin yksityisiä palveluita. Samalla kunnallisen terveydenhuollon asiakasmaksut jatkavat kasvuaan, jolloin köyhimmät jättävät terveytensä, ainakin osittain, hoitamatta. Tällä menolla terveyserot rikkaiden ja köyhien välillä kiihtyvät.
Ongelmaksi voi muodostua, että toisistaan loittonevat terveyspalvelujen käyttäjät jakautuvat kahteen leiriin. Silloin yksityisiä palveluja käyttävät voivat jossain vaiheessa kieltäytyä enää rahoittamasta kunnallisia terveyspalveluita. Miten Suomen kansanterveyden silloin käy?
Kun satavuotias suomi haluaa korostaa tasa-arvoa, terveyttä ja hyvinvointia, sen on kontrolloitava omaa toimintaansa. On pidettävä pienen ihmisen puolta teemavuoden mukaan, yhdessä. Kaveria ei jätetä, mutta riittääkö sisumme enää siihen?
Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi.
Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
