Mainio – Jan Holmberg

Yksipuolisia oletuksia keikkasairaanhoitajien osaamisesta

Hoitoalalla kiertää toisinaan keskustelu keikkasairaanhoitajien ja vakituisen henkilökunnan osaamisesta. Mutta onko ero todellisuudessa niin suuri, ja voisimmeko oppia enemmän toinen toisiltamme?

Kuulen aika ajoin sote-alan kollegoiltani, etten vuokratyöläisenä tee tai osaa tehdä täysin samoja asioita kuin vakituinen henkilökunta.

Väitän, etteivät kaikki vakituisetkaan hoitajat aina hallitse joka ainoaa tehtäväänsä työpaikallaan. Hoitoala kehittyy valtavalla nopeudella ja opittavaa riittää vaikka jokaiselle päivälle. Aika moni hoitaja on ollut hetken aikaa pihalla uusista hoitotyön käytännöistä pelkän lyhyen vuosilomansa jälkeen.

Kun olen ollut vuokratyöntekijä, minua on käytetty sekä opiskelijoiden ohjaajana että uuden työntekijän perehdyttäjänä tutuissa keikkatyöpaikoissa. Se kertonee jotain perehtymisestäni hoitotyöhön, kyseisiin työpaikkoihin ja niiden arkisiin työkäytäntöihin. Kyseessä ei ole ollut vain yksi työpaikka ja sen käytännöt, kuten monen vakituisen hoitajan kohdalla on.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Väitän myös, että osaamispuutteideni vastapainoksi olen ajoittain tuonut mukanani keikkatyöpaikkaan uutta osaamista. Uskon, että tämän voivat jotkut hoitajakollegani, työtiimieni muut ammattilaiset ja potilaat todentaa.

Sairaanhoitajan korkeakoulutuksen ja lukuisia täydennyskoulutuksia suorittaneena keikkasairaanhoitajana pidän siis varsin yksipuolisena ja ajoittain kohtuuttomana keskustelua, jota julkisuudessa käydään keikkasairaanhoitajan osaamisesta ja palkasta.

Vakituisena hoitajana tai esihenkilönä koettaisin parhaani mukaan hyödyntää keikkasairaanhoitajan monipuolista kokemusta ja näkemystä erilaisista sote-alan töistä. Esimerkiksi se, että keikkasairaanhoitaja voi tehdä joitain toimenpiteitä perustellusti toisin, ei tarkoita sen olevan automaattisesti väärin. Myös ”talon tapa” tehdä hoitotyötä voi edustaa vanhentunutta käytäntöä.

Ja ei. En ole lyömässä kiilaa keikkasairaanhoitajien ja vakituisten hoitajien väliin. Päinvastoin. Ilman keikkasairaanhoitajia ei moni työpaikka pyörisi lainkaan. Sama koskee eittämättä vakituisia hoitajia. 

Vakituisessa työssä on etunsa, josta keikkasairaanhoitajana voi vain uneksia. Silti en ole ottanut vastaan tarjottua vakituista sairaanhoitajan työtä pian pariin vuosikymmeneen.

Voisimmeko jatkossa miettiä entistä tarkemmin, miten keikkatyöntekijä perehdytetään mahdollisimman hyvin? Miten keikkalainen otetaan heti positiivisella asenteella mukaan työporukkaan ja työkaveriksi? Miten voimme oppia toinen toisiltamme, kuten fiksusti toimivassa työtiimissä tehdään?

Kannattaa siis heti kättelyssä selvittää, miten keikkalaisen ammattitaidosta saadaan paras hyöty irti. itse ainakin pidän siitä tavasta. Se kun on lopulta kaikkien työvuorossa ja hoitoalalla toimivien yhteinen etu, joka koituu lopulta potilaan parhaaksi.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainio Jan Holmberg.
Kirjoittajana

Mainio – Jan Holmberg

Olen sairaanhoitaja, kouluttaja ja tietokirjailija. Bloggaan mainioista asioista, jotka eivät jätä kylmäksi.

Katso kaikki kirjoitukset