Hoitotyö on ennen kaikkea elinikäinen matka. Hoitoala kehittyy ja teknistyy huimaa vauhtia. Välillä heikompaa huippaavat vauhti ja niukat resurssit, joilla työtä pitäisi kyetä tekemään laadukkaasti. Siinä hurlumheissä osaava ja kokenut hoitaja on painonsa arvoinen kultaa.
On heti sanottava, etteivät perusteet ihmisen kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta tai perushoidosta ole mullistuneet. Periaatteet ovat säilyneet aikalailla samanlaisina pitkään, vaikka ajat ovat muuttuneet. Yli kahdessakymmenessä vuodessa kovimmassa muutosmyllyssä ovat olleet työolosuhteet, tekniikka ja potilaiden aiempaa itsenäisempi asema.
Yhden havainnon olen keikkasairaanhoitajana toimiessani tehnyt: työkaverit vaikuttavat varsin nuorilta. Tykkään tehdä vasta-alkajien kanssaan töitä, koska heissä on intoa, virtaa ja oppimisen nälkää. Harvoin kuulen heidän suustaan tätä lausetta: ”Tämä tehdään näin, koska se on aina ennenkin tehty näin.”
Itse ajattelen, etten ole vielä lähimainkaan valmis hoitotyössä, vaikka olen tehnyt sitä kohtalaisen kauan. Minulla on vielä paljon opittavaa erityisesti kaikkien teknisten härpäkkeiden ja tietokoneohjelmien luontevassa käytössä.