Väkivalta hoitajan työssä: En ole turva-alan ammattilainen

Tiesitkö, että jopa 69 prosenttia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa työssään? Alle 35-vuotiaista vastaavia kokemuksia on peräti 84 prosentilla. Luvut ovat hätkähdyttävä. Ne herättävät vakavia kysymyksiä auttajien turvallisuudesta ja suojelusta työvuorojen aikana.

Valitettavasti tieto ei yllätä minua. Keikkasairaanhoitajana olen saanut osakseni pöyristyttävää kohtelua eri työpisteissä. Sylkeminen, raapiminen, solvaaminen, haukkuminen ja tappouhkaukset ovat kokemuksistani lievimpiä. Lukuisat tappouhkaukset lasken listaan siksi, että olen toistaiseksi onnistunut tulemaan keikkatyövuoroista elävänä kotiin.

Vahingoittamisen, kimppuun käymisen ja kotiovelle työpaikalta seuraamisen olen kokenut itselleni seurauksiltaan vakavimpina tekoina. Repeytyneitä vaatteita tai hajonneita esineitä en laske miksikään. Ne voidaan korvata toisin kuin työkaverini, jota iskettiin puukolla. Onneksi hän selvisi hengissä.

Väkivaltatilanteiden jälkeen olen ollut turhautunut, pettynyt ja peloissani. Olen viettänyt unettomia öitä miettien, millä eri tavoin minua voitaisiin seuraavassa työvuorossa satuttaa ja miten voisin väistää uhkaavat tilanteet.

Olen ollut monen potilaan ja muutaman läheisen mielestä oiva kohde vahingoittamisyrityksille. Olisivathan he selvinneet hakkaamisestani vähällä verrattuna vaikkapa vastaavassa tilanteessa olevaan virkasuhteiseen lääkäriin tai poliisiin.

Kannan työvuorossani mukana hälytintä ja osaan ulkoa vartijoiden ja poliisin puhelinnumerot. Olen saanut hallitun fyysisen rajoittamisen lisäkoulutuksen ja ollut useissa purkutilanteissa väkivaltatilanteiden jälkeen. Lisäksi koulutan muita ammattilaisia uhka- ja väkivaltatilanteiden ehkäisystä ja väkivaltatilanteissa toimimisen periaatteista.

Olen se hoitaja, joka puuttuu heti uhkailuun ja solvaamiseen, johon potilas tai hänen läheisensä syyllistyvät. Perustelen heille mahdollisimman rauhallisesti, miksi minulla on oikeus työsuojeluun riippumatta heidän ongelmistaan.

Juoksen hälytyksessä auttamaan työkaveria, jota potilas uhkaa tai on jo ehtinyt pahoinpidellä. Jään vaikka työvuoron jälkeen kirjoittamaan väkivaltatilanneraportin esihenkilöilleni, jotta saisimme lisäresursseja ja apua väkivaltatilanteiden lopettamiseksi. Voisin jatkaa listaa loputtomiin.

Pysähdy, ja mieti hetki lukemaasi.

En ole turva- tai suojelualan ammattilainen, vaan hoitotyötä tekevä sairaanhoitaja.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.