Kuulen usein hoitoalan työpaikalla keikkaillessani, ettei työnantaja juuri palkitse vakituisia hoitajia. Kysyessäni palkkiosta tai työsuhde-eduista, saan vastaukseksi olankohautuksen ja naurahduksen. Joku hoitajista muistaa liikuntasetelin ja toinen puhuu hälytysrahasta. Työnantajan viestintää palkitsemisjärjestelmästä ei voi silloin pitää järin onnistuneena.
Pitsanpalan tarjoaminen kiitokseksi parin vuoden covid-19-pandemian historiallisesta hoidosta on kääntynyt monessa työpaikassa kauniiksi tarkoitettua elettä vastaan. Tästä esimerkistä tulisi oppia. Palkitsemisen ja kiitoksen tulee olla järkevässä suhteessa työn luonteeseen, siitä suoriutumiseen ja työn kuormittavuuteen.
Jos olisin vallitsevassa hoitajapula-ajassa työnantaja, hoitaisin palkitsemisasiat välittömästi kuntoon. Aloittaisin kysymällä, miten vakituista hoitajaa voi aidosti työstään palkita. Silloin pitkästä urasta tuskin palkittaisiin jokaista automaattisesti astialla, taululla tai arvomerkillä, kuten joissain työpaikoissa on edelleen tapana.