Vaitiolosta on puhuttava

Lukija otti yhteyttä. Hän kertoi viestissään tilanteista, joissa ei ole selvää, mitä hoitaja saa kertoa potilaastaan ja kenelle.

Selvää on, että terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilöillä on lakiin perustuva vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus. Selvää on myös, että asian kanssa pitää olla jatkuvasti tarkkana.

Sitten vastaan astuukin arki: yllättävät tapaukset, työpaikan käytännöt, tietojärjestelmien sekavuus ja se ainainen kiire. Hoitajat kohtaavat mutkikkaita tilanteita, joissa heidän on tehtävä nopeasti päätös, mitä tietoja voi antaa vai voiko mitään. Miten muistisairaan tai psyykkisesti sairaan suhteen juuri tällä hetkellä pitäisi toimia? Onko puhelimessa potilaasta tietoja kyselevä ihminen todella se, joka sanoo olevansa? Entä miten käsitellä hätääntynyttä ja vihaista omaista, jolle ei voi antaa tietoja?

Viestissään lukija kirjoitti, ettei koulussa tai työpaikalla juuri opeteta miten salassapitovelvollisuutta käytännössä toteutetaan. Sama tiedon ja keskustelun tarve kävi ilmi opinnäytetyöstä, johon oli haastateltu hoitajia. 

Päätimme tehdä aiheesta jutun. Toimittaja Terhi Mäkinen haastatteli joukon asiantuntijoita hoitajista juristiin ja omaisten edustajasta tutkijaan. Aina löytyi uusia näkökulmia, ihmetyksen aiheita ja kysymyksiä. Kävi ilmi, että salassapitovelvollisuudesta tarvitaan entistä laajempaa keskustelua. Nyt sekä hoitajat että omaiset joutuvat toistuvasti hankaliin ja kummallisiin tilanteisiin.

Salassapitovelvollisuus on vakava asia: sen rikkomisesta voi saada sakkoa tai enintään vuoden vankeutta. Siksi tuntuu kohtuuttomalta, että ammattilaiset joutuvat työskentelemään ilman velvollisuuteensa liittyvää kunnon ohjeistusta ja koulutusta. Erikoista on sekin, että OmaKannasta puuttuu yhä kohta, johon jokainen voisi itse merkitä lähiomaisen, jolle tietoja saa antaa.

Kun salassapitovelvollisuudesta keskustellaan, kannattaa kuunnella sote-ammattilaisia. He tietävät, millaisia tilanteita arjessa tulee eteen ja millaisia eettisiä pohdintoja niihin liittyy. Kokemusten avulla voidaan puhua konkreettisista tilanteista, luoda työkaluja ja käytäntöjä ja rakentaa entistä toimivampaa ja turvallista yhteiskuntaa