Jenny Belitz-Henriksson

Vain pari kertaa on tehnyt mieli sulkea ovi eikä tulla koskaan takaisin

Koulun penkille palaaminen on tuntunut ainakin ihanalta, kamalalta, turhauttavalta ja onnistumisen iloa antavalta.

Elokuun lopussa jatkuivat ensihoitajaopinnot. Miltä on tuntunut palata taas koulunpenkille pitkän "loman" jälkeen? No ainakin ihanalta, kamalalta, turhauttavalta, onnistumisen iloa antavalta. Muutaman kerran on tuntunut, ettei mistään tule mitään. Niillä hetkillä on tehnyt mieli poistaa kaikki koulukaverit ja opettajat Instagramistani, laittaa koulun ovi kiinni, eikä koskaan enää tulla takaisin, heh.

Kunnes taas seuraavana hetkenä olen kokenut osaavani jo vaikka mitä, ja aiempi ahdistus on huvittanut itseänikin. Opiskeluun kuuluvat kaikki tunteet, ja vaikka niiden tunteminen on välillä kaukana kivasta ja helposta, epämukavuutta on turha vältellä. Helpoimmalla pääsee itse, kun antaa tulla myös sellaisten tunteiden, joista ei itse niin välitä. 

Ensimmäiset viisi viikkoa opintoja ovat menneet niin nopeasti, että on vaikea uskoa, että olemme jo lokakuun alussa. Nyt on enää reilu kuukausi  traumatenttiin, hoitotason tenttiin ja käytännön näyttökokeisiin! Syyslukukausi sisältää meillä vain ensihoitoa. Ensin opiskellaan hoitotason teoriaa ja sitten odottaa kuuden viikon työharjoittelu pelastuslaitoksella. Tuntuu siltä, että nyt ollaan vain ja ainoastaan itse asiassa. 

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Arcadassa hoitotason ensihoidon kurssi kestää 11 viikkoa ja pitää sisällään koko päivän kestäviä luentoja, workshoppeja ja simulaatioita. Koulua ei ole ihan joka arkipäivä, joten aikaa on varattu myös itsenäiseen opiskeluun. Eräs opettajamme totesi koulun alkaessa, että kouluvapaat päivät eivät ole sitten tarkoitettu työntekoa varten, mutta en ole ainoa, joka tekee koulun ohella hommia. Minun on tienattava rahaa elämiseen joka kuukausi, ja hoitoalan töissä koen oppivani jokaisessa vuorossa. Yrittäjän työni taas pystyn tekemään silloin, kun minulla on aikaa ja jaksamista, joten en ole tilanteesta huolissani. 

Oman lisänsä opiskeluun on tuonut se, että samalla hoitotason kurssilla kanssamme opiskelevat myös meitä vuotta aiemmin ensihoito-opintonsa aloittaneet ja viimeistä vuotta opiskelevat. Yhtäkkiä oma turvallinen luokka olikin täynnä vieraita kasvoja. Nyt viiden viikon yhdessä opiskelun jälkeen olemme jo tottuneet toisiimme, eivätkä "uudet" tyypit enää tunnu uusilta. Olemme samalla kurssilla siksi, että ensihoitajien opintosuunnitelmaa on koulussamme uusittu, ja me elokuussa 2021 aloittaneet ovat ensimmäisiä, jotka puurtavat opintoja läpi uusitussa järjestyksessä. 

osa hoitotason asioista on onneksi tähän asti ollut kertausta perustason ensihoidon kurssista, mutta opiskeltavaa on silti ihan hirveästi. Tuntuu kuitenkin kivalta huomata, että jotain tarttuu kaiken aikaa pääkoppaankin, varsinkin jos vastaavaan tilanteeseen on törmännyt työelämässä. Oloa helpottaa, kun tajuaa, että oppiminen onnistuu vaikka vaatiikin työtä. Silti vihreän Ensihoito-kirjan näkeminen saa aikaan pikemminkin huolestuneita ajatuksia kuin ilon kiljahduksia. Kirjassa on nimittäin yli 900 sivua! 

Menenpä tästä siis tekemään läksyjäni ennen kuin lähden iltavuoroon infektio-osastolle, jossa olen alkanut keikkailla yksityisen ambulanssin lisäksi. 

Iloista syksyä sinulle ja kiitos, että luet! 

Terveisin

Jenny 

 

Jenny Belitz.
Kirjoittajana

Jenny Belitz-Henriksson

Tervetuloa seuraamaan matkaani ensihoitajaksi! Aloitin ensihoitajaopinnot Arcadassa Helsingissä vuonna 2021. Uskon ystävällisyyteen ja merkitykselliseen arkeen, johon kuuluvat kaikki tunteet.

Katso kaikki kirjoitukset