Maria Ahvenainen

Toivoa on, sanovat nuoria auttavat tehyläiset

Tutkimukset osoittavat, että nuoret voivat huonosti. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, jos pystymme antamaan apua oikeaan aikaan.

Kuva: Leena Louhivaara

”No kaikki lukiolaiset voi huonosti.” Ohimennen kuulemani lausahdus jäi mieleeni kummittelemaan. Sen puuskahti itsekin lukioikäinen nuori.

Muistan, että omaankin lukioaikaani mahtui kaikenlaista, mutta ei minulla ollut tunnetta, että kaikki voivat huonosti. Mietin, millaista on olla nuori nyt. Varmasti vaativampaa ja hyvin erilaista kuin silloin. Niin erilaista, etten oikein osaa edes kuvitella, millaista se on.

Nuoret voivat huonosti tutkimustenkin mukaan. Kouluterveyskyselyt kertovat, että terveydentilansa huonoksi kokevien oppilaiden osuus on kasvanut vuodesta 2015 alkaen. Tuoreimman kyselyn mukaan noin kolmannes tytöistä 8. ja 9. luokalla ja toisella asteella koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Tyttöjen pahoinvointi näkyy esimerkiksi Husissa lääkemyrkytysten lisääntymisenä.

Tilannetta on kutsuttu jo kriisiksi. Sen ratkaisu on meidän aikuisten vastuulla. Meidän on pystyttävä antamaan mahdollisuus mielekkääseen nuoruuteen, apua pieniin ja isoihin ongelmiin, uskoa tulevaisuuteen, huolettomuutta ja hetkiä, jolloin voi nauraa vatsalihakset kipeiksi.

Nuorten ongelmat ovat monille tehyläisille tuttuja. Tuoreessa ja aiemmin ilmestyneessä Tehy-lehdessä on haastateltu nuorten parissa työskenteleviä ammattilaisia. Jutuissa minut on pysäyttänyt se, miten he korostavat toivoa. He ovat ­nähneet, että nuorten auttamiseen on ­keinoja ja ne tehoavat. Pahoinvointia voidaan muuttaa hyvinvoinniksi, joskus nopeastikin.

Pystymme auttamaan nuoria, mutta resursseja siihen tietysti tarvitaan. ­Oikeaan aikaan annettu apu kuitenkin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Kun nuorilta kysytään, he kaipaavat nimenomaan matalaa kynnystä palve­luihin. Reilu vuosi sitten julkaistussa THL:n selvityksessä nuoret toivoivat, että so­siaali- ja terveydenhuollon palvelut löytyisivät helposti yhdestä paikasta ja apua voisi saada ilman ajanvarausta. He toivoivat myös hyvin käytännönläheisiä asioita, kuten sitä, että tilassa olisi sohva ja juliste turvallisemman tilan periaatteista. Palvelun houkuttelevammaksi tekemiseen ei aina tarvita paljon.