”Hei, muistan sinun luentosi Turussa, mutta siitä on jo ainakin kaksikymmentä vuotta aikaa!”
Käännyin kohti puhujaa ja näin edessäni hymyilevän naisen. Sama toistui Helsingissä Sairaanhoitajapäivien aikana yhä uudelleen. Minut pysäytettiin, ja minulle haluttiin kertoa kokemuksia hoitotyön luennoiltani.
Oli hämmästyttävää kuulla, miten moni hoitaja oli toisistaan tietämättä kokenut koulutukseni niin merkityksellisiksi itselleen. Minuun luvattiin usein olla yhteydessä tulevaisuuden luentoyhteistyön merkeissä.
Saamani palaute vetää hiljaiseksi ja nöyräksi. Yhdelle luento oli ollut uuden alku ja toinen kertoi sen vahvistaneen, että hän on oikealla urapolulla. He olivat soveltaneet oppimaansa käytännössä, ja koulutus oli auttanut heitä kohtaamaan hoitotyön haasteet paremmin.