Mikään saavutettu oikeus ei ole pysyvää. Siitä meille suomalaisille antaa yhteiskuntaopintuntia parhaillaan pääministeri Petteri Orpo tukiopettajinaan koko valtioneuvosto.
Minä, keski-ikäinen nainen ja kätilö, joka olen syntynyt viisi vuotta suomalaisen aborttioikeuden voimaantulon jälkeen, olen elänyt uskossa, että sitkeästi taistellut seksuaali- ja lisääntymisterveyden oikeudet ovat meillä betonoituina ja voimme jatkaa paremman maailman rakentamista uusin tavoittein.
Kuinka väärässä olen ollutkaan. Kun olin Kätilöliiton puheenjohtaja, yhteiskunnalliseen keskusteluun nousi halu saada terveydenhuollon ammattilaisille oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia. Sain esiopetusta siitä, miten poliittiset taustavaikuttajat toimivat ja pahimmillaan painostavat päämäärään päästäkseen. Me Kätilöliittona pysyimme kannassamme: ammattilainen ei valitse asiakkaitaan. Meillä on sen sijaan täysi vapaus valita ammatti, jota opiskelemme.
Asiakas ei missään tilanteessa saa olla peloissaan siitä, miten ammattilainen häneen suhtautuu.
Nyt lähes vuosikymmenen vierähdettyä sama asia on noussut julkiseen keskusteluun. On jopa väläytetty mahdollisuutta, että omantunnon vapaus sisällytettäisiin työlainsäädäntöön.
Tällaista oikeutta ei tule olla. Tehyn kanta on selkeä: terveydenhuollon ammattilainen ei voi valita asiakkaitaan. Kaikilla on oikeus turvalliseen aborttiin ja ihan jokaisella on oikeus saada tarvitsemaansa hoitoa riippumatta hoitavan henkilöstön asenteista tai uskonnollisesta vakaumuksesta. Tämä on terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattietiikan ydintä. Asiakas ei missään tilanteessa saa olla peloissaan siitä, miten ammattilainen häneen suhtautuu.