Moni sanoo, ettei voisi kuvitellakaan tekevänsä psykiatrista hoitotyötä. Yksi kokee työn liian raskaaksi ja huonosti palkatuksi. Toinen arvelee ennakkoluuloisesti pelkäävänsä potilaita ja epäilee, ettei jaksaisi kauaa hoitotyössä. Kolmas ei saisi kuulemma ihmiskohtaloiden vatvomiselta rauhaa edes öisin.
On totta, että psykiatrinen hoitotyö vaatii omanlaistaan rohkeutta, taitoa ja huumorintajua. Se on mielenkiintoista ja välillä hurjaakin. Hoitajan työ on helpoimmillaan, kun kotiasiat ovat kunnossa.
Erityisen vaativan hoitotyöstä tekevät ne hetket, kun omassa elämässä myrskyää. Muistan ikuisesti vaikkapa työvuorot läheisteni kuolemien jälkeen. Oma suruprosessi oli koetettava viikata siviilivaatteiden kanssa pukukoppiin. Muussa tapauksessa autettavien ihmisten ja heidän läheistensä mahdollisimman ammattimainen kohtaaminen ei olisi onnistunut.