Mainio – Jan Holmberg

Sijaistraumatisoitumisen oireet voivat yllättää hoitajan

Hoitajan työssä sijaistraumatisoituminen voi jäädä huomaamatta, vaikka sen tunnistaminen on tärkeää omalle hyvinvoinnille.

Hoitajan työstä kerrottaessa puhutaan harvoin sijaistraumatisoitumisesta, varjopuolesta, joka voi vaikuttaa syvällisesti ammattilaisen henkiseen hyvinvointiin. Kyseessä on ilmiö, joka voi syntyä toisen ihmisen trauman kuulemisen tai näkemisen seurauksena.

Kun astun sairaanhoitajana huonosti voivan potilaani hoitotilanteeseen, astun samalla potilaan kivun, ahdistuksen ja pelon maailmaan. Kohtaan työssäni usein potilaan ja hänen läheistensä tragedioita, traagisia tapahtumia ja äärimmäistä kärsimystä. 

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Vaikka hoitajana tehtäväni on auttaa, kannatella ja parantaa, en ole immuuni traumojen vaikutuksille omassa elämässäni. Työasu ei suojaa minua sijaustraumatisoitumiselta. 

Oma traumatisoitumiseni voi ilmetä monin eri tavoin ja voin sekoittaa sen työuupumukseen. Seurauksiin kun kuuluvat muun muassa unettomuus, ahdistus, alentunut mieliala ja kyvyttömyys kohdata omia tunteitani. Lisäksi se voi vaikuttaa ihmissuhteisiini, ammatilliseen suorituskykyyni ja kokemaani elämänlaatuun.

Hoitajan kyvyttömyys tunnistaa sijaistraumatisoitumista voi johtua useista tekijöistä, kuten puutteellisesta koulutuksesta tai puutteellisista taidoista hoitaa itseään. Kokemukseen voi liittyä stigmaa tai häpeän tunteita. Ilmenemisen mahdollisuus häviää mielestä erityisesti kiireessä ja kuormittavassa työympäristössä. 

Merkkejä sijaistraumatisoitumisesta voivat olla jatkuva väsymys, ärtyneisyys, univaikeudet, keskittymisvaikeudet, toistuvat painajaiset tai muutokset mielialassa. Hoitajan käytös voi muuttua, hän voi eristäytyä tai olla tunneherkkä. Lisäksi hoitaja voi tunnistaa sijaistraumatisoitumisen hoitotyössä voimakkaina emotionaalisina reaktioina tai liiallisena samastumisena potilaan kokemiin traumoihin.

On tärkeää, että hoitaja tunnistaa sijaistraumatisoitumisen merkit ja saa tarvittavaa tukea ja apua sen käsittelemiseen. Työnantajan on tarjottava hoitajalle riittävästi resursseja, kuten tietoa, kriisiapua, psykologista tukea ja mahdollisuutta työnohjaukseen. Sijaistraumatisoitumisen ehkäisemisessä avainasemassa on omien rajojen asettaminen.

Vaikka hoitajan työ saattaa olla raskasta ja haastavaa, se on myös äärimmäisen arvokasta ja merkityksellistä. Näin ollen sijaistraumatisoitumista voi olla entistä vaikeampi tunnistaa. Ilmiöstä tulee puhua enemmän, jotta sitä voidaan ehkäistä ja siitä johtuvia oireita hoitaa paremmin.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

Mainio Jan Holmberg.
Kirjoittajana

Mainio – Jan Holmberg

Olen sairaanhoitaja, kouluttaja ja tietokirjailija. Bloggaan mainioista asioista, jotka eivät jätä kylmäksi.

Katso kaikki kirjoitukset