Olen tekemästäni keikkatyöstä ylpeä. Kuulun niihin sairaanhoitajiin ja kouluttajiin, jotka suosittelevat hoitotyötä kaikille tutuilleen. Iloitsen hoitoalan kouluttajana jokaisesta uudesta opiskelijasta, joka on tuleva kollegani. Haluan uskoa, että laajalta ja monipuoliselta sote-alalta löytyy hänelle mielenkiintoisia työmahdollisuuksia.
Otan julkisesti ja napakasti kantaa hoitoalan epäkohtiin. Minua ojennetaan siitä tasaisin väliajoin. Luomani negatiivinen julkisuus kuulemma ruokkii opiskelija- ja hoitajapulaa.
Olen vastannut saamaani kritiikkiin, miten tärkeää on, ettei hoitajan ääntä pyritä tukahduttamaan. Minä olen tekemäni hoitotyön paras asiantuntija. Hoitotyön veto- ja pitovoimaa ei paranneta vain hoitoalan päälle liimatulla positiivisuudella, juhlapuheilla tai kiitoslapuilla.
Hoitoalan laskusuuntainen julkisuuskuva saa tuskin alkunsa hoitajien ruikutuksesta. Olen ensimmäisten joukossa kertomassa hyvää työnantajasta, jonka leivissä nautin työstäni keikkasairaanhoitajana.
Valitettavasti koen palkkauksen, työolojen ja urapolkumallin jääneen hoitoalalla yleisesti kuoppaan verrattuna työssä vaadittaviin koulutuksiin, vastuisiin ja osaamisvaatimuksiin. Hoitajapulassa työnantajien kannattaa keskittyä parantamaan erityisesti palkkausta, työoloja ja urapolkumallia. Näin neuvon kysyjiä, jotka ihmettelevät hoitajapulaa.
Teen töitä myös monella muulla alalla. Se avaa silmät näkemään laajemmin, millaisissa työoloissa niillä aloilla työskennellään ja millaisia lisäansioita, työsuhde-etuja ja työilmapiiriä hoitoalan ulkopuolella tarjotaan. Valitettavan usein toisilla aloilla kokemus on positiivisempi.
Hoitoalalle valmistuvilta ja alanvaihtajilta kuulen yhä useammin, miten itse hoitotyö on ollut palkitsevaa. Kritiikin kärki sen sijaan iskee työnantajapulaan. Heidän mukaansa hoitoalalla on yhä huutavampi pula inhimillisistä työoloista ja hoitajaa yksilöllisesti arvostavista työnantajista.
Moni negatiiviseen valoon itsensä ajanut työnantaja on pyrkinyt osoittamaan edellä mainitut kriittiset arviot itsestään vääräksi. Kiistänyt julkisesti hoitajiensa työnantajakokemuksen. Se voi antaa työnantajasta ylimielisen kuvan. Viestiä puolihuolimattomasti, että hoitajat valehtelevat työoloistaan, kuten haamuhoitajista omalla työvuorolistallaan.
Maailman parhaassa ammatissa onnistuminen potilaan parhaaksi vaatii yhtä asiaa. Maailman parasta työnantajaa, jota voi kehua julkisesti selän takana ja kasvotusten. Sellaisia johtajia, esihenkilöitä ja heidän neuvottelemiaan työsuhde-etuja, joita voisin rinta rottingilla suositella hoitajakollegoilleni.
Minua kiinnostaa tietää, mistä hoitoalan laskusuuntainen julkisuuskuva saa alkunsa. Tuskin se alkaa yhden hoitoalan vaikuttajan blogitekstistä. Erityisesti sellaisen hoitoalan bloggaajan, jonka mielestä sairaanhoitajan ammatti on maailman paras ammatti.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
