Hoitajan on pidettävä itsestään hyvää huolta, mutta se on joskus helpommin sanottu kuin tehty. Kestävää terveydenhuoltoa ei voida rakentaa uupuneiden tai alalta kadonneiden hoitajien varaan. Siksi juuri hoitajalähtöiseen työn suunnitteluun on kiinnitettävä työpaikoilla entistä tarkemmin huomiota.
Me hoitajat haluamme auttaa ja tehdä merkityksellistä työtä potilaan parhaaksi. Siksi helposti venymme, vaihdamme vuoroja ja jäämme tekemään hoitajapulassa ylitöitä. Kovassa työtahdissa ergonomia jää valitettavan usein huomiotta, aivokuorma ylittää ajattelukyvyn ja työstressi on viedä yöunet.
Sairaanhoitajana on jotenkin vaikea ajatella, että ensisijalla on oma terveys ja sitten vasta muiden tarpeet. On työpäiviä, jolloin tuntuu mahdottomalta löytää aikaa vaikkapa tauoille. Potilaiden ja omaisten hätä on valtava, ja hoitajapula vaivaa yhä useampaa työvuoroa. Eihän potilaita voi jättää hoitamatta tai työkavereita pulaan?
Pelkällä vuorotyöllä on riskiyhteys ainakin diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään, vatsahaavaan ja masennukseen. Yövuorot voivat altistaa muun muassa sydän- ja verisuonisairauksille, ruoansulatushäiriöille ja stressille. Hoitotyössä kohtaan myös väkivaltaa ja läheltä piti -vaaratilanteita ja altistun monille tarttuville taudeille.
Pohdin usein, miten riskejä voisi vähentää omilla valinnoilla ja kuinka hyvin työnantaja voi tulla yksilöllisissä tarpeissani vastaan.
