He eivät oikein aina innostu kehittämishankkeista, hoitotyön trendeistä tai juokse välttämättä ekstramaileja uudistusten toteuttamiseksi. Siksi heitä katsotaan sote-alan kehittämiskiimassa usein turhautuneina ja hiukan nenän vartta pitkin alaspäin. Heitä kuvataan milloin vastarannan kiiskeinä, milloin muutosvastaisina.
Uudistamis- ja kehittämishenkisenä sairaanhoitajana ja hankeasiantuntijana olen eri mieltä.
Me tarvitsemme niitä hoitajakollegoita, jotka saavat arjen rullaamaan. He mahdollistavat kehittämishankekokoukset, koulutuspäivät ja innovointihurlumheit pitämällä huolen arkisesta potilastyöstä. Siksi haluan esittää meille kaikille sadan taalan kysymyksen: Miten ja milloin heidät palkitaan tärkeästä työstään?
Kyky sukkuloida sujuvasti hoitotyön rutiineissa ei synny tyhjästä. Se on sekoitus kokemusta, ammattitaitoa ja inhimillisyyttä, joka rakentuu usein vuosien varrella. Rutiinilta tuntuva työ ei ole pelkkiä puuduttavia toistoja toistojen perään – se on huolella hiottuja, hienovaraisia toimintamalleja, jotka mukautuvat hoito- ja hoitajatilanteen mukaan.
Usein nämä hoitajat ovat potilaiden ja heidän läheistensä suusta kuultuna hoitajista luotettavimpia ja huolehtivimpia. He tulevat äkkiä potilaille tärkeiksi. Miksi? Koska näiden kollegoideni työssä on syvää viisautta, joka jää meiltä jatkuvan muutoksen perässä juoksevilta välillä huomaamatta.
Heidän kykynsä pysyä tyynenä ja järjestelmällisenä kiireen keskellä on esimerkki siitä, miten hiljainen tieto yhdistyvät saumattomasti potilastyöhön. He luovat ympärilleen tilan, jossa potilaiden hyvinvointi on etusijalla. Vakaa ympäristö taas antaa tilaa uusille toimintatavoille juurtua käytäntöön. Osaammeko riittävästi arvostaa heidän työtään?
Milloin sinä olet viimeksi ajatellut, että rutiineihin keskittyminen ei ole hoitotyössä kehityksen este, vaan sen mahdollistaja?
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.