Rajatut iv-luvat ovat tehneet kesäsijaisuudesta mielekästä ja vaihtelevaa

Minulla on takana sairaanhoitajan sijaisuutta Husissa pian kolme kuukautta. Oppiminen ja jo hallussa olleen osaamisen kehittyminen on ollut huimaa.

Joka vuorossa tulee vastaan vahvistusta, kertausta ja luonnollisesti myös ihan uutta. Varsinkin lääkeosaaminen ja eri sairaudet ovat tulleet tutuiksi, kun olen hoitanut keuhkokuume-, korona-, sepsis-, ripuli- ja ruusupotilaita. Monet kerrat olen kiittänyt mielessäni ja myös ihan ääneen työkavereitani siitä, että saan tehdä töitä ympäristössä, jossa toisia autetaan ja jossa myös uskaltaa kysyä, jos jokin asia on itselle vieras tai epäselvä.  

Hyötyä on ollut kaikesta: paitsi tähän asti olleista työharjoitteluistani myös aiemmista töistä. Nykyinen työsuhteeni onkin jo kolmas hoitoalalla: ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen olin kesän kotihoidossa, seuraavana kesänä aloin työskennellä kiireettömässä ambulanssissa ja nyt olen pääosin infektioihin keskittyvällä osastolla. Tällä samalla osastolla olen ollut aiemmin myös työharjoittelussa ja silloin tällöin keikalla. Työ on monipuolista ja potilaat opettavaisia, koska infektion lisäksi heillä on usein muita perussairauksia tai vaikkapa päihteiden käyttöä ja siitä juontuvia muita pulmia.

Olen myös itse saanut vaikuttaa tekemiseeni, koska tarjottiinhan minulle mahdollisuutta saada rajatut iv-luvat. Sain siis tilaisuuden laajentaa työnkuvaani.  

Työsuhteeni alkuvaiheessa suoritin love-tentit, joita seurasi taitopaja. Siinä käytiin läpi esimerkiksi erilaisia iv-antibioottihoitoja ja kanyloitiin tekokättä. Sitten annoin vielä kasan näyttöjä eli muun muassa kanyloin (ihan oikeita käsiä), ja kaikki näytöt hyväksytysti suoritettuani sain rajatut iv-luvat. 

Olen nähnyt somessa muutaman kommentin siitä, että loppusuoralla olevat opiskelijat tekevät aiempaa enemmän hommia, jos heillä on rajatut iv-luvat, vaikka liksa on huonompi kuin pätevällä hoitajalla. Itse en ole ajatellut asiaa ollenkaan noin, varsinkin kun takana on jo hitonmoinen määrä palkattomia työharjoitteluita. Minusta rajattujen iv-lupien saaminen on tehnyt työstä hyvin kiinnostavaa, opettavaisempaa ja ennen kaikkea juuri monipuolisempaa. Lisäksi minusta on ihan ymmärrettävää, että hoitajalla, joka vielä ei ole valmistunut, on eri liksa kuin valmistuneella hoitajalla.  

Nykyinen työni on ollut paras kesätyö ikinä! Myös kädentaitoni ovat vahvistuneet näiden kuukausien aikana jo niin paljon, että uskon osaamiseni olevan viimeisessä työharjoittelussa – syventävä hoitotason ensihoito – jotain aivan muuta kuin mitä se oli vaikka ihka ensimmäisessä ambulanssiharkassa. Joka vuoro fiilistelen sitä, kuinka taitoni vahvistuvat ja miten etuoikeutettu olen, että saan olla työssä juuri sisätautiosastolla ja vahvistaa osaamistani ja oppia uutta. 

Työsuhdetta on jäljellä vielä kuuden viikon listan verran, minkä jälkeen viimeiset luento- ja simulaatiopäivät ja työharjoittelut kutsuvat. Laitan myös pakettiin keväällä kesken jääneen opinnäytetyön. En meinaa melkein uskoa, että opinnot ovat jo näin loppusuoralla ja olen saamassa uuden ammatin, jossa työvaihtoehdot ovat lukuisat. 

Vaikka hymy on välillä hyytynyt, suosittelen lämpimästi uuden ammatin hankkimista aikuisena. Voin uskoa, että kaikki ne kirosanat ja kyyneleet, joita olen vuodattanut opiskeluvuosieni aikana, häipyvät kuin savuna ilmaan sillä hetkellä, kun minulla on sairaanhoitajan ja ensihoitajan AMK-paperit pikku kätösissäni. 

Ihanaa kesän jatkoa kaikille ja voimaa erityisesti muille hoitoalan opiskelijoille. Niin kuin amerikkalaiset toteavat instagrameissaan muikeasti: We got this!