Opiskelijoiden ahdinko jatkuu: pula harjoittelupaikoista uhkaa valmistumista

Kilpailu harjoittelupaikoista on kovaa. Hoitotyön opiskelija pääsee vain tuurilla harjoittelemaan monipuolisesti tai sille erikoisalalle, johon aikoo työllistyä. Mitä järkeä on siinä, ettei opiskelija voi harjoitella sellaisilla sote-alan työpaikoilla, joihin hän tähtää valmistumisen jälkeen töihin?

Opiskelijoiden arkea on, että avautuvat harjoittelupaikat varataan heti Jobiili-varausjärjestelmästä. Paikkoja ei riitä kaikille. Lähiesihenkilöiden puhelimet soivat useana päivänä viikossa, kun opiskelijat yrittävät epätoivoisesti löytää puuttuvia harjoittelupaikkoja. Harjoitteluun lähtö toiselle paikkakunnalle on yleistä ja kallista, ja opiskelijat joutuvat pääosin kustantamaan itse asumis- ja matkakulunsa palkattomista harjoittelujaksoistaan.

Harjoittelupaikkapula voi saada hoitotyön opiskelijan miettimään, kannattaako opintoja edes jatkaa, koska harjoittelupaikan saaminen tuntuu mahdottomalta. Ongelma on hoitajapulan aikana kummallinen.

Pitäisikö harjoittelupaikkoja porrastaa eri vuosikurssien opiskelijoille? Voidaanko työpaikat velvoittaa ottamaan lisää opiskelijoita? Voisiko opiskelijakorvauksen lisääminen auttaa? Tämänkaltaisia kysymyksiä tilanteen ratkaisemiseksi syntyy vuodesta toiseen paljon enemmän kuin konkreettisia ratkaisuehdotuksia.

Hallitus haluaisi lisätä opiskelupaikkoja, mutta sote-alan työpaikat toimivat jo nyt säästöliekillä. Niissä ei ole resursseja ottaa enempää opiskelijoita ilman, että ohjauksen laatu heikkenee. Tuloksena on opiskelijoiden valmistumisen viivästyminen, koska harjoittelut ovat jäädä suorittamatta.

Hyvinvointialueisiin kohdistuvat säästöpaineet ja sote-alan toimipisteiden sulkeminen vähentävät harjoittelupaikkoja entisestään. On hyvä muistaa, että ohjaavat hoitajat tekevät työnsä ilman ylimääräisiä korvauksia, usein jo valmiiksi ylikuormitettuina. Jos opiskelijat taas joutuvat menemään työpaikoille ilman tarvittavia perusvalmiuksia, harjoittelusta tulee vaativaa sekä opiskelijalle että ohjaajalle.

Hoitajapula pahentaa tilannetta, koska ilman riittävää määrää hoitajia ei ole myöskään ohjaajia. On syntynyt kierre, joita eivät ainakaan jatkuvat taloudelliset leikkaukset paranna. Koulutusleikkaukset ovat vain vähentäneet oppilaitosten lähiopetusta ja sysänneet opetusta yhä enemmän käytännön harjoitteluihin työpaikoille. 

Miten sinä ratkaisisit harjoittelupaikkapulatilanteen samalla leikaten taloudellisia resursseja koulutuksesta, sote-alalta sekä opiskelijoiden tuista ja palveluista?

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.