Nuorten hoitajien ajatukset ravistelevat hoitoalaa

Keskustelu nuoren kollegan kanssa sai minut mietteliääksi. Hän oli ollut mukana työpaikkansa yt-neuvotteluissa. Hän yllätti minut kertomalla, ettei hän olisi lainkaan järkyttynyt, jos saisi sairaanhoitajan työstänsä potkut. Hän oli varma, että pärjäisi tavalla tai toisella silti. 

Kollegani kuuluu z-sukupolveen, joka on tunnettu sopeutumisestaan muutoksiin ja kyvystään ajatella työelämässä uudella tavalla. Noin 1990–2010-luvuilla syntyneet ovat kasvaneet maailmassa, jossa työelämä on jatkuvassa muutoksessa. Siksi hoitajakollegani ei haaveillut eläkevirasta tai pitkistä urapoluista saman työnantajan palveluksessa. 

Hänen asenteensa paljasti myös toisen mielenkiintoisen näkökulman: työhön sitoutuminen ei ole yksisuuntainen tie. Hän ei kokenut, että hänen työnantajansa olisi ollut erityisen sitoutunut häneen työntekijänä ja ihmisenä. Siksi hoitotyö oli hänelle ennen kaikkea keino elättää itseään, muttei sen enempää. 

Keskustelussa nousi esiin myös zetoille tyypillinen ajatus mielenterveyden ja -rauhan merkityksestä. Tilanteessa, jossa hoitoalalla ollaan jatkuvassa resurssipaineessa, ja josta on tullut entistä stressaavampaa sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla, hän korosti tasapainon merkitystä. Työ ei saa olla elämän keskipiste, vaan se on vain yksi osa kokonaisuutta. 

Hän oli käytännössä valmis tekemään valintoja, jotka tukisivat hänen hyvinvointiaan, vaikka se tarkoittaisi työn vaihtamista, siirtymistä muihin tehtäviin tai alanvaihtoa. Hän kertoi, etteivät liian kiireiset työvuorot ja työn intensiteetti voisi määritellä hänen elämänlaatuaan.

Hänen huolensa olivat myös syvemmällä ja yhteiskunnallisella tasolla. Hän mietti tasa-arvon toteutumista hoito-alalla ja sitä, miksi työhyvinvointia tuetaan niin vähän. Työelämä ei tuntunut mukautuvan z-sukupolvessa kasvaneen tarpeisiinsa riittävästi. Siksi hän kaipasi joustoa ja yksilöllisempää lähestymistapaa, jossa työnantaja huomioisi paitsi hänen työtehtäviensä kuormituksen myös hänen vaihtuvat elämäntilanteensa. 

Z-sukupolven osaaminen ja halu tarttua uusiin haasteisiin nousivat esiin hänen käsityksessään teknologian roolista. Hän suhtautui huvittuneesti meihin vanhempiin hoitajakollegoihin, jotka edelleen kamppailemme uusien digitaalisten työkalujen kanssa, kun hän oli tottunut käyttämään teknologiaa sujuvasti osana kaikkea elämäänsä.

Jäin miettimään keskusteluamme. Se avasi silmäni nuoren hoitajan raikkaaseen tapaan katsoa hoitoalaa, joka ajoittain vaikuttaa varsin pölyttyneeltä kyhäelmältä. Hänen joustavuutensa, kykynsä sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin, painotuksensa omaan hyvinvointiin ja teknologian hyödyntämiseen ravistelevat hoitotyössä vakiintuneita käsityksiä. Nämä nuoret tuovat hoitoalalle mukanaan tervetulleita ajatuksia siitä, miten työtä voi tehdä inhimillisemmin, yksilöllisemmin ja joustavammin.

Mitä mieltä sinä olet zetojen ajatuksista?

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.