Hoitajien keskinäinen huumori on sysimustaa kuin taukohuoneen kahvipannuun jysähtänyt kahvinjämä. Omille jutuillemme nauraminen tuulettaa välillä sakeaksi käyvää ilmaa työpaikalla. Välillä sitä tarvitaan, jotta työtä jaksaa tehdä.
Mitä me sitten taukohuoneessa nauroimme? Kerroin ihmetelleeni, kun en päässyt työavaimilla kotiovestani sisään. Sen jälkeen koetin avata väsyneenä ovea työpaikan kulkutunnisteella. Tajuttuani asian etsin kotiavaimen ja luikin nolona sisään eteiseen.
Sovin potilaani kanssa huumorin suhteen meidän keskusteluillemme yhteiset pelisäännöt. Nauraisimme yhdessä asioille ja hassuille kommelluksille, emme koskaan hänelle. Varoitin häntä siitä, että minulla on kahdenlaisia vitsejä – huonoja ja vielä huonompia. Hän huojentui. Kommenttini huvitti häntä.
Edellä kuvattu esimerkki kertoo, millainen taitolaji huumori hoitotyössä on. Joskus se laukaisee potilaan jännitystä, ahdistusta tai häpeän tunnetta. Toisinaan hoitotilanteessa hyvällä tahdollakin lohkaistu vitsi on jostain paikallaolijasta loukkaava.
Itse ajattelen, että hersyvä huumori kertoo hoitotyön työyksiköstä hyvää. Sellaisessa työpaikassa ei kaikkia töitä tehdä suu viivana. Työpäiviin mahtuu myös hauskoja hetkiä, joiden tunnelma välittyy toivottavasti välittömyytenä myös potilaille ja heidän läheisilleen.
Huumori voi parhaimmillaan tuoda hoitotyön vakavien asioiden keskelle hiukan keveyttä. Sillä voidaan viestittää, että olemme kaikki ihmisiä. Mutta. Sopivan huumorin käyttö ei ole aina hoitotyössä helppoa. Ainakaan tällaiselle hihittelijälle kuin minä.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
