Kerran heräsin hiki päässä unesta, jossa olin potilaani hoitokokouksesssa. Kaikki olivat alasti ja lääkäri ehdotteli potilaalle vaarallisia puoskarihoitoja. Yritin häpeissäni katkaista hourailevan lääkärin puhetta, mutta sen sijaan katkaisin painajaisuneni. Meni pitkä tovi ymmärtää, että olen kotona ja vuoteessa.
Yritän aina tehdä kaikki sopimani työt loppuun ja raportoida kesken jääneistä seuraavan vuoron hoitajille. Aina kaikki ei kuitenkaan suju niin kuin Strömsössä ja asioita unohtuu. Klassikko unenkatkaisija on potilaalle laitamani tukisidokset, jotka olisi pitänyt muistaa myös riisua ennen kotiinlähtöä töistä.
Muistin pätkiminen kertoo hoitotyön kiireestä ja luonteesta. Prioriteettilista on pidettävä jatkuvasti mielessä ja samalla monta palloa ilmassa. Tukisiteet ja laboratorionäytteet kuitenkin varisevat mielestä, kun kollega tarvitsee apua, potilaan läheinen kysyy jotain ja puhelin soi yhtä aikaa.
Paras keino, jonka olen keksinyt, on soittaa vuodeosaston kansliaan päiväaikaan hoitajakollegoille ja kertoa herätyksen aikaan saanut asia. Toinen temppu on kirjoittaa tekemätön työasia muistiin, kun sen vuoksi kerran on jo herännyt. Aamulla on mahdotonta yrittää kaivaa mielestään heräämisen syytä, ja se jää takuuvarmasti vaivaamaan.
Vuoteessa pyöriskellessä stressi unettomuudesta kasvaa entisestään. Univaje altistaa ainakin kakkostyypin diabetekselle, sydän- ja verisuonisairauksille, ylipainolle, infektioille ja hormonaalisille muutoksille. Kiireisen iltavuoron jälkeen kaoottista aamuvuoroa valmiiksi stressatessa tieto lisää tuskaa, eikä uni tule silmään senkään vertaa.
Nyt asiat, joihin olen sairaanhoitajana herännyt kesken unien huvittavat. Miten mieli voikin toimia niin, että Aarnen viemättä jäänyt mehulasi ohittaa aivoille elintärkeän unirytmin? Mene ja tiedä, mutta hykerryttävän hauskoja ja samalla ärsyttäviä nämä heräämisten syyt ovat.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
