Jenny Belitz-Henriksson

Mitä menit tekemään, tyhmä nainen!

Vaikka uuden oppiminen on mahtavaa, toimeentulo on aiheuttanut stressiä läpi ensihoitajaopintojen. Huonona päivänä mietin, kannattiko heittää hyvä ura roskikseen.

Kuvateksti
Olen tehnyt opinnäytetyötä sen sijaan, että olisin ottanut keikkavuoroja. Kukkaro ei kiitä.
Kuva: Jenny Belitz-Henriksson

”Mitä olet mennyt tekemään, tyhmä nainen! Heitit aiemman, hienon urasi media-alalla ja ihan kivan palkan roskikseen”, mietin eräänä päivänä.

”Olisiko pitänyt vain olla tyytyväinen, häh?” sätin itseäni.

Voin kertoa, ettei se olo siitä sättimisestä ainakaan parantunut, eikä hymy ollut herkässä.  

Oli vähän huono päivä se. Mutta mikään ei ole koskaan pelkästään kivaa, tulee hyviä ja huonoja päiviä, kuten kaikki tiedämme. Välillä arki on iloista, välillä saamme tarpoa ja joskus joudumme keskittämään kaikki paukut ihan vain hengittämiseen ja jostain elämänkriisistä selviytymiseen.

Silti raha on asia, joka stressaa. Omat ”vanhat” työt luennoijana, toimittajana, sisällöntuottajana ja influensserina ovat vähentyneet varmaankin maailman epävarman tilanteen takia. Samalla kaikki on kallistunut sähköstä appelsiinimehuun (miten litra mehua voi maksaa lähikaupassa 3,49 e?) ja bensasta vessapaperiin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Eikä tilannetta juuri paranna se, että viiden viikon (palkaton, kuten me kaikki hoitoalan ihmiset tiedämme) työharjoittelu odottaa kulman takana, jolloin en ainakaan hoitajan töitä kovin paljon jaksa tehdä.

Tammikuussa minulla on ollut vapaata, mutta tiukan koulu- ja harkkasyksyn jälkeen olen keskittynyt opinnäytetyön aloittamiseen, palautumiseen ja tehnyt vain pari työvuoroa viikossa.

Olisin voinut painaa pitkää päivää, josta kukkarokin olisi varmasti tykännyt, mutta tyhjästä kaivosta ei voi ammentaa. Siksipä ajattelin pääosin omaa jaksamistani ja tulevaa työharjoittelua psykiatrisella osastolla. Uuden oppiminen vie aina ekstravoimia ja harkassa haluan olla reipas, kiinnostunut ja oma-aloitteinen.

Toki tilanne on tuttu: läpi ensihoitajaopintojen olen joutunut enemmän ja vähemmän stressaamaan toimeentulosta, mutta aina kuin ihmeen kaupalla olen saanut elinkustannukset ja pakolliset maksut riivittyä kasaan monesta eri purosta. Se on monen ammatin ja osaamisalueen ehdoton plussa. Nyt minulla on kuitenkin rahallisesti tiukempaa kuin pitkään aikaan, ja vaikka kuinka pyrin olemaan stressaamatta ja olemaan kiitollinen, kiitollisuudella ei bussilippua makseta eikä saada ruokaa pöytään.  

Opintotuen muutamat sataset toki lämmittävät mutta eivät tilannetta juuri kohenna. Yrittäjänä tulot vaihtelevat niin paljon, että myös ennakoiminen on haastavaa. Opiskelu aikuisiällä on ollut paikoin taloudellinen katastrofi.

Tällaisena huonona päivänä sitten mietin, että no hei, kannattiko! Hetken märehdittyäni sanon kuitenkin aina itselleni, että vanhoissa töissäsi et ollut enää onnellinen tai tyytyväinen. Jo sunnuntaina aloit miettiä tulevaa työviikkoa ja siitä selviytymistä. Olit yrittänyt elvyttää ammattejasi kokeilemalla eri asioita samojen alojen sisällä. Mutta kun liekki on sammunut, sitä on vaikea saada syttymään. Et ole koskaan ollut ihminen, joka voisi tehdä jotain vain rahan takia. Tarvitset syvempää paloa tekemiseen, ja mitä enemmän ikää tulee, myös työn merkityksellisyydellä on merkitystä.

Nyt on näin. Vaikka heikkoja hetkiä tulee ja välillä tekisi mieli polkea jalkaa ja itkeä, niin onneksi sitten on taas toisin. Ja kuten muutama teistä on minulle Instagramissa sanonut: jos aikuisena uuden ammatin opiskelu olisi helppoa, kaikki tekisivät niin.

Aina ei ole helppoa, mutta sellaista se on – ei muuta kuin uuteen nousuun. Enää vuosi ja kaksi kuukautta koulua jäljellä, suurin osa opiskeluista on jo takana. Kyllä se tästä taas, kaverit.

Ihanaa helmikuun alkua!

Jenny

Jenny Belitz.
Kirjoittajana

Jenny Belitz-Henriksson

Tervetuloa seuraamaan matkaani ensihoitajaksi! Aloitin ensihoitajaopinnot Arcadassa Helsingissä vuonna 2021. Uskon ystävällisyyteen ja merkitykselliseen arkeen, johon kuuluvat kaikki tunteet.

Katso kaikki kirjoitukset