”Miksi vaivaudut koristelemaan osaston jouluksi?” – Kysymys sai miettimään, mikä on ajanhukkaa ja mikä ei

Minulta kysyttiin aikoinaan, miksi vaivauduin hoitotyön lomassa koristelemaan osastoa jouluksi. Eikö joulukoristeiden ripustelu ole silkkaa sairaanhoitajan ajan hukkaamista? Eikö sekin aika tulisi käyttää potilaiden hoitamiseen, kysyjä ihmetteli suureen ääneen.

Hämmennyin piiloaggressiivisesti ja kipakasti esitetyistä kysymyksistä. En tiennyt, mitä olisin kysyjälle vastannut. Tarkemmin sanottuna en tiennyt, miten olisin aloittanut vastaamisen.

Sitten aloin eritellä asiaa.

Hyväntahtoisilla eleillä ja kauniilla tavoilla on tärkeä merkitys kenelle tahansa meistä. Joulutunnelman tuominen sairaalan osastolle lievitti monen pahaa oloa. Osa potilaistani myös orientoitui paremmin aikaan nähdessään joulukoristeet.

Sairaalaosastot ovat joskus varsin kolkkoja paikkoja. Viihtyisällä ympäristöllä on merkitystä potilaideni toipumiselle ja hyvinvoinnille. Osastolla vierailevat kiinnittivät asiaan erityistä huomiota. Onpa kiva, kun täällä on näin jouluista, he kommentoivat.

Joulun tuominen osastolle kertoo välittämisestä. Olemme kiinnostuneita muustakin kuin toimenpiteistä, laboratorioarvoista tai lääkityksistä. Se tekee meistä kaikista inhimillisiä.

Osaston koristeleminen, varsinkin yhdessä potilaiden kanssa, ei ollut mistään tai keneltäkään pois. Tein siitä huolimatta sairaanhoitajana työni ja vastasin kaikkiin hälytyskutsuihin. Jatkoimme koristelua aina, kun sille oli pieni hetki aikaa.

On varsin säälimätöntä ajatella, että eläisimme hoitotyön tehotuotantoyksiköissä. Sellaisissa työympäristöissä, joiden ydintoiminnan tulisi olla empaattista ja inhimillistä, mutta aika tulisi käyttää kaikkeen muuhun.

Juhlantuntu ei synny itsestään. Ripustimme joulukoristeita, laitoimme joululiinat pöydille ja asetimme yhdessä laitoshuoltajien kanssa kyntteliköt ikkunalaudoille ensisijaisesti potilaiden ja vierailijoiden viihtymisen lisäämiseksi. Toisaalta ne tuovat hyvää mieltä työntekijöillekin. Olen monet kerrat katsonut hyvillä mielin päiväsalin joulukuusta tullessani töihin ja aina välillä töiden lomassa.

Toivon, että erityisesti pandemian jälkeen olisimme viisastuneet ja ymmärtäisimme vihdoin, ettei huutavassa hoitajapulassakaan hyvä hoito synny vain tarkastelemalla sijaismääriä, suoritelukuja ja toimenpiteitä. Siksi en heti tiennyt, mitä olisin kysyjälle vastannut. Lopulta sain hämmennykseltäni toivotettua hänelle vain hyvää joulua.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.