Miksi onnettomuuspaikalla pitää kuvata?

Miksi iso osa ihmisistä päätyy nykyään videokuvaamaan puhelimellaan onnettomuustilannetta? Kolaripaikan ohi ajavissa autoissa hidastetaan valokuvan saamiseksi ja kadulla tapahtuva elvytys kerää katsojia, joilla on niin ikään puhelin kuvaamisvalmiudessa.

Mitä tällaiset kuvat ja videot antavat kuvaajalleen? Ja mihin tällaista kuvamateriaalia käytetään? Keitä nämä ihmiset ovat?

Asia näyttäytyy minulle tehohoitajana ja terveydenhuollon ammattilaisena todella omituisena ja kylmäkiskoisena toimintana. Minun on vaikea ymmärtää sellaista empatiakyvyttömyyttä, jota tällaiset teot mielestäni ilmentävät.

Elvytystä kuvattaessa kuvataan kuoleman vaarassa olevaa ihmistä. Siitä näissä tilanteissa oikeasti on kyse. Jonkun ihmisen elämän mahdollisesta loppumisesta tai vakavasta loukkaantumisesta. Asioista ja hetkistä, jotka tulevat todennäköisesti muuttamaan monen ihmisen elämänkulun jollain pysäyttävällä tavalla. En oikein ymmärrä tarvetta ikuistaa niinkin raadollinen tilanne oman puhelimen kuvatiedostoihin.

Onnettomuuspaikoilla viranomaiset joutuvat varautumaan siihen, että joku ulkopuolinen kuvaa. Potilaan yksityisyys on pyrittävä turvaamaan ja oma työtehtävä suorittamaan mahdollisimman hyvin. Ulkopuolisten hidastelu ohi ajaessa tai liian lähelle työntyminen kamerakädet ojossa vaarantaa molemmat.

Kuvaamisen estäminen ja yritys taata työrauna vievät ammattilaisten resursseja, jotka ovat rajalliset. Toivoisinkin, että kaikki resurssit pystyttäisiin käyttämään potilaiden auttamiseen ja hoitoon. Ja että ammattilaiset saisivat työrauhan.

Ovatko onnettomuuksia kuvaavat ihmiset unohtaneet inhimillisyyden? Empatian? Vai toimiiko video tai kuva kuitenkin jonkinlaisena etäännytyskeinona todellisuudesta? Muuttuuko julma todellisuus helpommin kestettäväksi, kun sen katsoo videona? Vähän niin kuin elokuvana. Sillä elokuvahan on vain elokuvaa, se ei ole totta.