Mieleeni nousi myös avunsaannin vaikeus – se, kuinka vaikeaa voi olla saada apua jopa itsetuhoisuuteen. THL:n ja Suomen Mielenterveys Mieli ry:n julkaisemien tietojen mukaan joka viides itsemurhan tehneistä on käynyt vastaanotolla kuolinpäivänään. Nämä itsetuhoiset ihmiset ovat hakeneet apua julkiselta puolelta, mutta heidät on käännytetty takaisin kotiin terveysasemilta, päivystyksistä ja psykiatrian poliklinikoilta.
Mieli ry antoi viime syksynä asiantuntijalausunnon eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle mielenterveysperusteisista sairauspoissaoloista. Lausunnossaan järjestö totesi, että mielenterveydestä johtuvat sairauslomat ovat lisääntyneet huomattavasti erityisesti naisilla. Kasvu johtuu valtaosin masennustilojen ja ahdistuneisuushäiriöiden takia määrätyistä sairauslomista. Syyt eivät ole lääketieteellisiä, vaan taustalla ovat lisääntynyt mielenterveyden kuormitus työelämässä, kasvanut tietoisuus mielenterveydestä sekä yhteiskunnalliset muutokset.
Hyväksymmekö ihmisten työtehon väistämättömän vaihtelun? Ovatko työpaikkamme mieliystävällisiä?
Mieli ry muistutti lausunnossaan, että mielenterveystaidot ovat tärkeä työelämätaito. Järjestö myös totesi, että työyhteisöjen mielenterveysosaamista vahvistamalla on saatu sairauslomat vähenemään. Tärkeää on myös työn muokkaaminen silloin, kun työntekijä on psyykkisesti kuormittunut.
Jäin miettimään seminaarin jälkeen, onko asenteemme sittenkin jopa rahaa suurempi ongelma? Hyväksymmekö me ihmisten työtehon väistämättömän vaihtelun? Ovatko työpaikkamme mieliystävällisiä? Muistammeko me myös työelämän arjessa, että tunteet tarttuvat?
Uuden vuoden alussa me jokainen voimme antaa lupauksen kysyä itseltämme filosofi Esa Saarisen esittämän kysymyksen: Kun sinä tulet paikalle, mitä tulee paikalle?