Tehy-lehti uutisoi hiljattain Tampereen yliopiston ja Fimean tutkimuksesta, joka paljasti, että ikääntyneiden ihmisten vältettävien lääkkeiden käytöllä on yhteys terveyskeskusten lääkärivajeeseen ja kotihoidon henkilöstön niukkuuteen. Tämä ei ole ainoastaan huolestuttavaa, vaan herättää kysymyksiä siitä, miten voimme parantaa terveydenhuoltojärjestelmäämme.
Vältettävällä lääkkeellä tarkoitetaan lääkettä, jonka haittariski ylittää tyypillisesti siitä saatavan kliinisen hyödyn.
Terveyskeskusten lääkärivaje aiheuttaa monia haasteita. Lääkkeiden valinnassa tarvitaan huolellisuutta ja potilaskohtaista harkintaa, mutta kiireisessä työympäristössä tällainen perehtyminen voi jäädä puuttumaan. Lääkärit tarvitsevat riittävästi aikaa perehtyä ikääntyneiden elämäntilanteisiin, jotta he voivat ymmärtää potilaiden tarpeet ja mahdolliset lääkitykseen liittyvät riskit.
Tutkimus osoittaa myös, että avointen lääkäri- ja hoitajavakanssien paikkaaminen sijaisuuksilla ei tuo hoitoon jatkuvuutta. Sijaiset voivat olla kokeneita ammattilaisia, mutta heillä ei välttämättä ole samaa tietämystä ja ymmärrystä potilaista kuin vakinaisilla työntekijöillä. Tämä saattaa vaikuttaa negatiivisesti erityisen sairaudeltaan ja oirekuvaltaan riskialttiisiin ikääntyneisiin, jotka tarvitsevat pitkäaikaista hoitoa ja seurantaa.