Odotukset hoidon laadusta ja henkilökohtaisesta palvelusta ovat kasvaneet samaan aikaan, kun resurssejani yksilölähtöisen hoidon toteuttamisesta on vähennetty. Jatkuvasti kasvava sote-ammattilaisten paine priorisoida työtehtäviä ja kamppailla pidentyvien hoitojonojen kanssa ei ainakaan helpota tilannetta.
Parhaimmillaan yhteistyöni omaisten kanssa voi johtaa entistä parempaan hoitokokemukseen potilaalle, koska saan hoitotiimini kanssa arvokasta lisätietoa potilaani hoitotarpeista, hoitohistoriasta ja muista hoitoon vaikuttavista asioista. Pahimmillaan omaisen läsnäolo voi taas tarkoittaa jatkuvaa tarpeetonta arvostelua ja puuttumista työhöni, mikä vaikeuttaa työskentelyäni keikkasairaanhoitajana.
Joskus omaisen intensiivinen läsnäolo hoitotyön arjessa voi paljastaa terveydenhuoltojärjestelmän puutteita, kuten ettei hoitohenkilökuntaa ole riittävästi potilaiden saatavilla. Omaisten tekemät huomiot johtavat parhaimmillaan toimintatapojen kehittämiseen, parantavat potilaiden hoitotuloksia tai lisäävät palvelujen saatavuutta.
Kaiken kaikkiaan omaisten tarve olla tiiviisti mukana potilaani hoidossa on monisyinen ilmiö, joka heijastaa laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä hoidon laadusta ja potilas- sekä omaislähtöisestä hoitokulttuurista.
Se, että kirjoitan ilmiöstä, ei tarkoita vastakkainasettelua, halua vatvoa ongelmia tai olla myöntämättä hoitovirheitä.
Olen toki valmis kuuntelemaan potilaita ja heidän omaisiaan, kun keskustelua käydään rakentavassa hengessä. Yhdessä voimme luoda potilaalle turvallisemman ja inhimillisemmän ympäristön, jossa hänen äänensä kuuluisi ja tarpeet huomioitaisiin mahdollisimman hyvin.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
