Joulunaika voi olla sinulle kanelilla hunnutettua idylliä tai musertavaa ahdistusta. Toiselle surua tuo työvuorolista, jossa aattoilta on merkitty työvuoroksi. Monelle on puolestaan edessä vuoden yksinäisin aika. Yksinäisyyden tunne aiheuttaa kipua samoilla aivoalueilla kuin fyysinen kipu. Riemu raikkahin aika voi sattua ja satuttaa.
Itselläni on ollut vaikea suhde jouluun. On ollut aikoja, jolloin olen paennut kipua työvuoroihin. Sairaalan aattoillan taika on laastaroinut haavoja ja joulun idylli on löytänyt perille myös kliinisille osastoille. Työelämässä olen ollut se, joka on odottanut julkaistavaa listaa stressaantuneena ja se, joka on suunnitellut joululistoja muille. Esihenkilönä kohtasin niin joulun kipua kuin riemua.
Ristiriitaista suhdettani jouluun on osaltaan muuttanut työkaverini Riikka. Muutama vuosi sitten aloin seurata sosiaalisessa mediassa hänen joulutustaan, joka alkaa heti kesän jälkeen. Aluksi huomasin joulutuksen nostavan pintaan kaikkea vaikeaa ja hankalaa. Lopulta huomasin odottavani Riikan joulujuttuja Instagramissa ja pian olin koukussa hänen joulukuplaan sukeltamiseen.
