Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet hälyttävästi. Perustason palvelut sakkaavat ja jonot erikoissairaanhoitoon ovat kasvaneet. Hoitoketjut ovat pirstaleisia, eikä korona-aika ainakaan parantanut lasten mielen hyvinvointia. Lisäksi palvelujen saatavuus vaihtelee voimakkaasti riippuen esimerkiksi paikkakunnasta, koulusta, sote-palvelujen saatavuudesta tai jopa ammattihenkilöstä.
Mielenterveyden hoitotyön ammattilaisena olen jo pitkään seurannut huolestuneena lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden riittämättömyyttä. Apua ongelmiin haetaan aiempaa useammin, mutta joskus se voi jäädä lapselta ja hänen perheeltään jopa saamatta. Lapsen tai nuoren elämässä jo muutaman viikon hoitoon pääsemisen viivästyminen voi muuttaa pienet murheet huomattaviksi ongelmiksi.
Lasten toimimattomat palvelut on korjattava osana meneillään olevaa sote-uudistusta. Lähtökohtana tulisi olla lasten, nuorten ja heidän lähiaikuistensa perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen. Hyvän mielenterveyden saavuttamisen ja riittävien mielenterveyspalvelujen takaaminen olisivat hyvä alku uudistukselle.