Usein potilas kertoo itsestään hoitajalle asioita, joita ei ole koskaan uskaltanut kertoa kellekään muulle. Siksi avoimuus ja empatia ovat vuorovaikutuksen ydintä. Empaattinen lähestymistapa auttaa potilasta tuntemaan itsensä hyväksytyksi, mikä on tärkeää hoidon onnistumisen kannalta.
Onnistuessaan psykiatrisen hoitajan ja potilaan vuorovaikutussuhde voimaannuttaa potilasta. Se antaa tilaa oivalluksille, tuen hyödyntämiselle omahoidossa ja antaa rohkeutta muuttaa asioita, jotka aluksi tuntuivat mahdottomilta. Lopulta voimaannuttava vuorovaikutus auttaa potilasta tuntemaan itsensä kyvykkääksi ratkaisemaan elämänhaasteitaan.
Positiivinen vuorovaikutus perustuu myös rakentavaan palautteeseen. Psykiatrisen sairaanhoitajan tulee antaa potilaalle palautetta ja neuvoja tavalla, joka tukee tämän hyvinvointia. Mutta. Hoitajan on oltava avoin myös ottamaan vastaan kriittistäkin palautetta työstään.
Potilaan arkinen ajatus siitä, että hoitajalle voi puhua mistä tahansa, on hyvä lähtökohta solmuun menneiden asioiden avaamiselle. Jo ensimmäinen tapaaminen potilaan kanssa määrittää osaltaan hoitosuhteen suuntaa. On selvää, että positiivinen kokemus hoitajasta vaikuttaa myönteisesti potilaan hoitoon sitoutumiseen ja toipumiseen.
Psykiatrisena sairaanhoitajana toivon, että voisin olla jokaiselle potilaalle se hoitaja, johon turvata. Näin ei kuitenkaan aina ole. Ajatukseni hyvästä tavasta olla vuorovaikutuksessa potilaan kanssa voi jostakusta tuntua jopa ikävältä. Potilaat ovat erilaisia ja siksi on tärkeää, että meitä hoitajiakin on erityyppisiä.
Kokemuksesta voin sanoa, että psykiatrisen sairaanhoitajan työ on taitolaji ja vuorovaikutuksen ”käsityöammatti”. Siinä ei oikein koskaan tule valmiiksi. Juuri se ajatus tekee mielenterveyden hoitotyöstä kiinnostavan, innostavan ja mielen sitkeyttä vaativan uravaihtoehdon.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.