Osa potilaista ymmärrettävästi suuttuu, mutta sen ei saa antaa estää asian läpikäymistä hänen kanssaan.
Tapahtuma on usein traumaattinen myös työn tekijälle, eikä ammattilaisen olotilaa asian suhteen saa ohittaa.
Haittatapahtuman läpikäynti defusing-istunnossa eli purkukeskustelussa on paikallaan, jotta työntekijät pysyvät työkykyisinä. Purkukeskustelun tavoite on käydä läpi tapahtunut. Syyllisiä ei etsitä, vaan rakennetaan yhteistä kuvaa sattuneesta. Työryhmän jäsenten saadessa yhteisen kokonaiskuvan tapahtuneesta ei mieleen jää mustia aukkoja, joita paikkaillaan sitten värikkäällä mielikuvituksella.
Tilanteen läpikäynnin jälkeen voidaan miettiä toimintatapoja jatkossa. Onko jotakin, mitä meidän tulisi tehdä toisin? Miten muuttaa työskentelyämme niin, ettei vastaavaa sattuisi tulevaisuudessa?
Olen törmännyt työyhteisöihin, joissa vaaratapahtuman läpikäynteihin osallistumisen motivaationa on ollut oman selustan turvaaminen. Toisin sanoen defusing-istuntoihin tullaan, koska pelätään kollegan sanovan jotain ikävää omaan toimintaan kohdistuvaa.
Näissä työyhteisöissä on vallalla tapa käydä likaista jälkipyykkiä kahvihuoneissa ja käytäväkeskusteluissa erilaisten jälkiviisaiden parlamenttien toimesta. Näissä keskusteluissa arvostellaan siis kollegojen toimia, työteon tapaa ja ratkaisuja jälkikäteen. Tapa on näissä työyhteisöissä usein tunnistettu, ja kukin vuorollaan varautuu pelon sekaisin tuntein sen kohteeksi joutumiseen.
Tällaiset kahvipöytäkeskustelut ja käytäväpuheet voivat joskus täyttää myös työpaikkakiusaamiseen kriteerit. Kun työtä tehdessään joutuu pelkäämään virheitä ja niiden käsittelytapaa, kasvaa virheiden tekemisen mahdollisuus entisestään. Jos työyhteisön jäsenten kesken ei ole kunnioitusta, luottamusta ja psykologista turvallisuutta, eivät työntekijät voi hyvin. Eivätkä huonosti voivat työntekijät tee työtään hyvin.
