Olen tehnyt pian pari vuosikymmentä töitä keikkasairaanhoitajana. Olen tuntenut ylpeyttä osaamisestani, taidoistani ja kyvystäni auttaa muita. Olen sairastellut varsin vähän. Siksi potilaan osaan asettuminen tuntui aluksi haastavalta.
Äkisti kuitenkin olin tilanteessa, jossa tarkkailin huoneeni nurkassa olevaa infuusiopumppua. Mietin, kuinka monta kertaa olin ohjannut potilaitani vastaavan laitteen käytössä. Yksi haasteista sairaanhoitajapotilaana on se, että tiedän liikaa. Tiedän, mitkä ovat riskit, mikä voi mennä pieleen tai milloin hoito sujuu suunnitellusti.
Kieltämättä odotin jännittynein tuntein kollegoideni antamaa hoitoa. Kuinka he kohtelisivat minua? Totuus on, että kollegoiden kohtelu ja vuorovaikutustaidot vaihtelivat. Joukkoon mahtoi päivän pelastajia, huipputyyppejä, mutta myös ankeuttajia ja työhönsä leipiintyneitä hoitajia.