Sairaanhoitajana työhöni kuuluu potilaan hoidon lisäksi läheisten huomioiminen. Läheisetkin voivat olla vakavan sairauden paljastuessa sokissa. Tiedän sen kokemuksesta. Olen ollut yksi kriisitilanteessa olevista läheisistä.
En ole aina halunnut uskoa äkillistä tapahtumaa todeksi. Sokissa ollessani olen halunnut kieltää tapahtuneen. Olen ollut vuoroin itkuinen, vihainen, puhelias tai vaikuttanut hiljaiselta. Olen rukoillut korkeampaa voimaa pelastamaan rakkaimpani sairaudelta.
Voin vakuuttaa, ettei hoitoalan ammattiosaamisestani ole ollut edellä mainituissa tilanteissa kovinkaan paljon hyötyä. Tiedot potilaiden selviytymisprosenteista ja hupenevista hoitovaihtoehdoista ovat lähinnä lisänneet tuskaani ja hätääni. Siksi olen takertunut mihin tahansa lohduttavaan asiaan, joka kantaisi meidät pahimman yli.