Olen elänyt 90-luvun lamasta saakka sosiaali- ja terveysalan pula-aikaa. Keikkasairaanhoitajana ja alan kouluttajana olen osallistunut työn tehostamiseen, priorisointisäästöihin ja jo valmiiksi alijäämäisen budjetin höyläystalkoisiin. Olen tehnyt hoitotyötä tuplanopeudella hyvästä sydämestäni.
Nyt hyvinvointialueilta kuuluu jälleen musertavia uutisia. Uusi säästöaalto ravistelee maata. Rahaa laadukkaaseen hoitotyöhön ei jälleen kerran ole. Ei siis ole riittänyt. sekään, että olen vuosia tehnyt lukuisia hoitajapuutostyövuoroja, joiden aikana urakoin yhden tai kahden hoitajan työt yksin.
Tilanne on koko valtakunnassa hullunkurinen. Yhtä aikaa huudetaan katastrofaalista hoitajapulaa ja säästetään henkilöstömenoissa. Esimerkiksi hyvinvointialueella hoitajan työsuhde uhkaa päättyä, jollei hän suostu siirtymään jopa satojen kilometrien päähän työpaikastaan.