Katselen kuvia meistä. Sinusta ja minusta. Niitä on paljon. Median kuvasto poikkeaa melkoisesti siitä, mitä minulla on talletettuna meistä puhelimeeni. Silti kaikissa kuvissa on se sama Ihminen, jonka olen oppinut tuntemaan yhteisten työvuosiemme aikana.
Olin ollut 14 vuorokautta Tehyn puheenjohtajana, kun istahdin viereesi Kuntatalolla Helsingin Kalliossa. Harvan ihmisen tiiviin ja läheisen työkaveruuden alkuhetkiä seuraavat televisiokamerat, mutta meidän alkuhetkemme on taltioitu media-arkistoihin.
Siinä me puheenjohtajat istuimme rinta rinnan Suomen suurimmassa neuvottelupöydässä, jossa sovittiin 421 000 työntekijän työ- ja virkaehdoista. Sinusta huokui arvojen ja päättäväisyyden lisäksi se, että todella muistit joka hetki, kuka palkkasi maksaa. Kollegamme ovat olleet aina matkassasi mukana, olemme olleet missä tahansa.
Olen istunut vierelläsi valtakunnansovittelijan toimistolla Bulevardilla, Ylen A-studiossa ja aasialaisessa ravintolassa Kalliossa. Olen ollut vierelläsi Eteläranta 10:n neuvotteluhuoneessa, hotellin aulabaarissa ja kansainvälisissä konferensseissä Suomen delegaatioissa.
Olet aina sama ihminen, vaikka edessämme olisi kymmeniä mikrofoneja ja televisiokameroita tai piilossa oleva tyhjä huone hengähdystä varten kesken tiukimman väännön. Sinulla on suomalaisen työmarkkinaskenen suurin sydän ja arvot tatuoituna sieluusi.
