”Kirjaaminen on lempipuuhaani” – aiemmista ammateista on ollut yllättävää hyötyä ensihoitajaopinnoissa

Instagramissa kiersi jokin aika sitten haaste, jossa kerrottiin vanhoista työpaikoista. Vaikka joku sitäkin haastetta kritisoi ihmisiä eriarvoistavana, itse pidin siitä.

Oma työurani alkoi 13-vuotiaana, jolloin siivosin silloin tällöin viikonloppuisin helsinkiläishotellin huoneita. Sitä ennen olin jo jakanut mainoksia ja myynyt ovelta ovelle joululehtiä. Myöhemmin työskentelin ruoka- ja vaatekaupoissa, ravintoiloissa ja hautausmaalla. Sitten tieni vei toimittajaksi ja liikunnanohjaajaksi. 

Toimittajana tein pitkän uran, ja teen yhä niitä hommia ensihoitajaopintojeni ohella. Lisäksi juoksuvalmennan, luennoin ja teen mainosyhteistöitä Instagramissa.

Tänä syksynä olen yhteensä 14 viikkoa työharjoitteluissa. Mitä pidemmälle olen harkkaviikoissani päässyt, sitä enemmän olen huomannut, että kaikesta tekemästäni työstä on minulle hoitajana hyötyä.

Varsinkin liki 20-vuotinen ura toimittajana on antanut runsaasti valmiuksia myös hoitoalalle. Tuskin on aihealuetta, josta en olisi kirjoittanut. Aikoinaan tein myös paljon henkilöhaastatteluja ja varsinkin erilaisia selviytymistarinoita. Monesti haastateltavat paljastivat minulle vielä enemmän mitä halusivat lehtijutussa kertoa, ja olenkin saanut kuulla monenlaisia kohtaloita – myös sellaisia, joissa ei ole onnellista loppua.

Olen siis varsin hyvä ihmisten kanssa, ja pärjään myös tilanteissa, joissa ihminen on ehkä ensimmäistä kertaa elämässään ja haavoittumimmillaan. Tiedän, ettei aina tarvita sanoja, joskus läsnäolo tai kosketus toisen olkapäälle on parempi kuin yritykset sanoittaa tilannetta.

Minun on helppo lukea ihmisiä ja erilaisia tilanteita, ja intuitioni on vahva. Osaan olla varpaillani silloin, kun se on tarpeen, mutta vastapainoksi osaan myös antaa itsestäni paljonkin.

Kirjaaminen on lempipuuhaani, ja olen saanut hyvää palautetta selkeistä ja asiaa perusteellisesti kuvaavista kirjauksistani. Toimittajana olen tottunut pukemaan monenlaisia havaintoja sanoiksi, ja ymmärrän, mitkä ovat seikkoja, jotka muiden on hyvä saada nopeasti tietoonsa. Olen myös tottunut etsimään lisäinformaatiota ja olemaan kriittinen eri lähteiden suhteen.

Nämäkin ovat tarpeellisia ominaisuuksia myös hoitajan työssä.

Mikä sitten sai vaihtamaan kirjoittamisesta hoitamiseen? Ihmiset. Vielä ennen vanhaan ajoin monta sataa kilometriä haastattelemaan Maija-Ritvaa Seinäjoelta tai junailin Matti-Heikin luokse Kajaaniin kuulemaan hänen tarinaansa, mutta myöhemmin tällaiset keikat alettiin tehdä puhelimessa.

Toki etävastaanotot ja puhelinkonsultaatiot ovat hoitajankin arkea nykyään, mutta useimmiten hoitaja saa kohdata ihmisen ihmisenä ja olla läsnä hänelle samassa tilassa.

Jos jossain vaiheessa harmittelin, etten ryhtynyt alanvaihtoon nuorempana, niin nykyään näen selkeästi sen, että näinhän tämän kuului mennä. Minun kuului kokea kaikki nuo aiemmat ja vähän nykyisetkin ammatit, jotta olisin hyvä siinä, miksi haluan tulla.