Vakituisten hoitajien porukalla työt sujuvat, hän sanoi. Sitten hoitajakollegani jatkoi, miten kaikilla vakituisilla työkavereilla oli syvällistä osaamista työpaikan käytännöistä ja paljon tuttuja potilaita. Työporukalla oli omanlaisensa huumori, vaikka välillä asioista otettiinkin yhteen.
Käytännön etuina hän luetteli muun muassa työnantajan maksamat koulutuspäivät, liikunta-, kulttuuri- ja työmatkaedut sekä tyhy-päivät. On totta, että keikkahoitajana olen töissä muiden virkistyessä. Koulutukset maksan pääsääntöisesti itse tai apurahoilla, muista vakituisen hoitotyön eduista puhumattakaan.
Hetken tunsin lievää kateutta siitä, ettei hänen tarvinnut hakea rahoja laskuihinsa nuohoten keikkoja siellä täällä. Palkka ja lisät napsahtivat hänen tililleen säännöllisesti. Vakituinen työpaikka oli ollut myös selkeä valtti lainaneuvotteluissa pankin työntekijän kanssa.
Hoitoalalla vakituinen työpaikka tuo ennen kaikkea turvaa. Silloin ei tarvitse pelätä vaikkapa sairastumista, sillä sen ajalta maksetaan palkka. Ymmärrän hyvin, ettei moni hoitaja halua ennakoimatonta keikkaelämää esimerkiksi lasten ollessa pieniä.
Kollegaani kuunnellessani mietin, miten hienoa on, että hoitoalalla on vapaus valita. Olen onnellinen kollegastani, josta on kasvamassa työpaikkansa tervaskanto: se huipputyyppi, johon voin keikalle mennessäni turvautua ja luottaa. Hän tietää talon tavat kuin omat taskunsa.
Ennen lähtöään hän huomautti vielä ilkikurisesti, ettei ole naimisissa työnsä kanssa. Hänellä on vapaus kaikessa rauhassa vilkuilla työpaikkailmoituksia ja opiskelupaikkoja. Tarvittaessa hän anoo vuorotteluvapaata tai voi irtisanoutua. Keikkahoitajan töitä kun löytyy koska tahansa, vaikka samasta työpaikasta, jossa hän nyt työskentelee vakituisessa hoitajan pestissä.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.