Jenny Belitz-Henriksson

Katson konkarikollegoita suurin, ihailevin silmin

Kolmas opiskeluvuosi ei mennyt kuten kuvittelin, mutta olen yhä matkalla ensihoitajaksi.

Kuvateksti
Sh-sijainen tässä hei!
Kuva: Jenny Belitz Henriksson

Koulu on tältä erää taas paketissa, ja nyt on kesä aikaa painaa hommia ja suorittaa rästitehtäviä, joita en saanut maaliin toivomallani tavalla, ensimmäistä kertaa koko opintojeni aikana. 

Olen jo maininnutkin, että talvi oli haastava. Myös motivaatio laahasi kuten potilaan happisaturaatio konsanaan, ja heikoimpana hetkenä mietin jopa koulun keskeyttämistä tai tauolle jättämistä. Ne ajatukset kuitenkin unohtuivat, onneksi, koska varsinkin keskeyttäminen olisi ollut tyhmintä ikinä.

Nyt katseeni on tiukasti ensi vuoden huhtikuussa, jolloin aion valmistua neljän vuoden urakoinnin jälkeen. Minusta tulee ensihoitaja AMK. Siitä ei ole enää pienintä epäilystäkään.

Tämä on ollut matka, jollaista en voi kellekään suositella. Itse asiassa en voi kuin ihmetellä, että olen selvinnyt ensihoitajaopintojeni polulla jo tänne saakka, ja että vasta tämän kolmannen vuoden keväänä tipuin koulutoverieni matkasta.

Alkuvuoteen asti olin onnistunut suorittamaan kaiken aikataulussa, eikä mitään ollut rästissä. Kuitenkin kun stressi koko elämästä hipoi talvella äärirajojaan, päätin, että teen opinnäytetyöni valmiiksi vasta kesän ja syksyn aikana. En tiedä muista opiskelutovereistani, mutta uskon, että en ole ainoa, joka ajautui tekemään vastaavan ratkaisun. Eikä sillä ole oikeastaan mitään väliä kun keskittyy omiin asioihinsa, syntyy lopulta valmista. Sen sijaan, että miettisin kaiken aikaa, mitä minulla on tekemättä, keskityn siihen, kuinka pitkälle olen jo tullut ja mitä kaikkea osaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ensimmäistä kertaa vuosikausiin minulla ei ole kunnollista kesälomaa. Niin aiemmissa töissäni toimittajana, kustannustoimittajana kuin asiakkuuspäällikkönäkin olen useimmiten lomaillut Suomen kesää ajatellen parhaimpaan aikaan, nimittäin heinäkuussa. Nyt lomaa ei ole, mutta sen sijaan on innostus siitä, että saan tänä kesänä tehdä sairaanhoitajan sijaisuutta osastolla.  

Joka työvuorossa taitoni vahvistuvat, ja joka työvuorossa opin jotain uutta. Työpaitani taskussa kulkeva muistivihkoni täyttyy asioista, joihin törmään ensimmäisen kerran tai jotka on hyvä muuten muistaa. Asioista, joita on hyvä kerrata.

Kädentaitoni ovat jo kuukauden osastolla olon  jälkeen vahvistuneet suorastaan tähtitieteellisen paljon. Lääketietämykseni kasvaa joka päivä. Ja esimerkiksi kanyloinnista, joka on osa rajattua iv-lupaa, tulee olemaan hyötyä myös ambulanssissa, kun sinne vielä päädyn valmistuttuani. Saan joka päivä toistoa asioista, joita on koulussa käyty läpi pikaisesti. Jossain vaiheessa niistä tulee rutiinia. 

Työpaikalla en edes tunne itseäni enää vain opiskelijaksi vaan yhdeksi hoitajaksi muiden joukossa. Ihailen kaiken ikäisten konkarikollegojeni kärsivällisyyttä ja positiivista suhtautumista minuun, jolla on huomattavasti vähemmän kokemusta alalta kuin heillä itsellään. Itse katson heitä suurin, ihailevin silmin ja suorastaan imen heidän taitojaan ja osaamistaan itseeni. Ihan vain siksi, että haluan vielä joskus olla yhtä hyvä kuin kollegani, joiden kanssa saan työskennellä tänä kesänä. 

Ihanaa kesäkuun alkua! Tervetuloa myös Instagramiin!

Jenny

Jenny Belitz.
Kirjoittajana

Jenny Belitz-Henriksson

Tervetuloa seuraamaan matkaani ensihoitajaksi! Aloitin ensihoitajaopinnot Arcadassa Helsingissä vuonna 2021. Uskon ystävällisyyteen ja merkitykselliseen arkeen, johon kuuluvat kaikki tunteet.

Katso kaikki kirjoitukset