Silmien ei turhaan sanota olevan sielun peili. Katseesta näkee perustunteiden lisäksi lukuisia tunneyhdistelmiä, niiden voimakkuuden ja tunnetilojen muutokset. Silmät voivat esimerkiksi paljastaa, miten ilo muuttuu hämmästykseksi ja liukuu pettymyksestä kohti vihaa. Katse kertoo senkin, kuinka syvästi potilas tuntee jonkun asian, kuten syvän kiintymyksen tai voimakkaan pelon.
Yhtä lailla voin hoitajana viestittää potilaalle monta asiaa sanomatta sanaakaan. Katseellani voin viestittää, että olen tässä juuri häntä varten, kuuntelen ja välitän. Yhdellä vilkaisulla minusta voi työn touhussa nähdä, olenko varma, kiireinen, lähestyttävä tai leppoisa sairaanhoitaja.
Pyydän joskus kokemusasiantuntijoita kertomaan hoitotyön opiskelijoille näkymättömyyden tunteistaan. Siitä, miten ihmiset kääntävät katseensa heistä pois. Kuvailemaan, miten katsekontaktin puute silloin, kun sitä eniten kaipaisi saa heidät tuntemaan itsensä arvottomiksi, ikään kuin heidän olemassaolonsa ja kokemuksensa eivät olisi kellekään merkityksellisiä.
Edellä mainituista syistä haluan varmistaa, että hoitotyön ja lääketieteen opiskelijat ymmärtävät vuorovaikutuksen moniulotteisen merkityksen työssään. Sen, miten katsekontakti voi vahvistaa potilaan luottamusta hoitohenkilökuntaan ja miten se parantaa potilaskokemusta, hoitotuloksia, ja yhteistyötä. Sama koskee läheisiä, joille he voivat yhdellä katseella kertoa potilaan olevan hyvissä käsissä.
Ymmärrän toki, että on potilastyötä, jossa katsekontaktia ei synny. Silloin hoitaminen välittyy jollain muulla tavoin. Lupaan kertoa opiskelijoilleni lisää myöhemmin muun muassa rauhoittavan kosketuksen vaikutuksesta hoitotyön tuloksiin.
Mitä mieltä sinä olet toisen ihmisen näkemisen tärkeydestä hoitotyössä?
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
