Mainio – Jan Holmberg

Kaipaan uudenlaista apua yksinäisten potilaiden tueksi

Yksinäisyys on vakava haaste terveydenhuollossa. Hoitotyön tueksi tarvitaan yhteisöllistä välittämistä, kekseliäitä toimia ja kokonaisvaltaisempia ratkaisuja.

Keikkasairaanhoitajana kohtaan monenlaisia yksinäisiä ihmisiä. Emotionaalisesti yksinäiseltä puuttuu tunneyhteys tärkeisiin ihmisiin, vaikka ihmiskontakteja elämässä olisikin. Fyysisesti yksinäiseen ei ole kukaan pitkään aikaan koskenut hellästi tai arvostavasti. He voivat toivoa tutkimuksia, joille ei usein löydy lääke- tai hoitotieteellistä syytä.

Yksinäisyys on vakava asia. Kokonaisvaltainen kokemus on yhdistetty muun muassa kohonneeseen verenpaineeseen, unettomuuteen, stressiin, masennukseen ja heikentyneeseen elämänlaatuun. Mutta. Mille terveydenhuollon erikoisalalle ohjaan päivystyksestä rouvan, jonka tulosyynä on yksinäisyys?

Sosiaalinen ja kulttuurinen yksinäisyys ilmenevat esimerkiksi pinnallisina ihmiskontakteina, muista eristäytymisenä tai vähemmistöstressinä. Eksistentiaalinen yksinäisyydelle ominaista on syvällinen yksinäisyyden tunne olemassaolon peruskysymyksen äärellä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Potilaani voi pohtia synkkänä, onko hänen elämällään tai kuolemallaan merkitystä kellekään. Mietin usein, mitä kaikkea on mennyt pieleen, että hän on näin syvissä vesissä. ”Pitääkö minun uhata itsetuhoisuudella, jotta tälle yksinäisyydelle voidaan tehdä jotain?” on moni potilas minulta ahdistuneena tivannut.

Vastaan potilaille, että yksinäisyys voi olla raskas taakka kantaa, mutta apua on saatavilla. Sosiaaliset verkostot, vertaistuki, ammattilaisapu, vapaaehtoistyö ja itsehoito ovat keinoja, jotka voivat auttaa lievittämään yksinäisyyden tunnetta. Tärkeintä on muistaa, että apua on oikeus pyytää. 

Joskus koen, että puhun lähinnä lämpimikseni. Minulla on mahdollisuus ohjata potilasta kaikkiin edellä mainittuihin toimintoihin, mutta tarvitsisin tiimiini yksinäisyyskoordinaattorin. Henkilön, joka voisi syventyä ratkomaan tilannetta ja hoitaisi jokaisen yksinäisen kaveripiiriin, jossa hänet hyväksyttäisiin juuri sellaisena kuin hän on.

Uskon, että yksinäisyys on Suomessa niin vakava ongelma, että tarvitsisimme hyvinvointialueille yksinäisyyskeskuksia, joihin potilaani voisi turvallisesti saattaen vaihtaa. Sitä ennen meidän tulisi ottaa yksinäisyyden lohduttomat seuraukset vakavasti. Meidän tulisi tehdä pieniä arkisia tekoja silloin, kun joku on jäädä porukasta tai liukenemassa kontaktista oman mielensä mustuuteen.

Sairaalan kalpeilla käytävillä kulkiessani huomaan kaipaavani yhtä asiaa: lisää arkista "kaveria ei jätetä" -asennetta. Se on tunnettu viisaus, joka kätkee sisäänsä tärkeän viestin ystävyydestä ja välittämisestä. Moni potilaistani ottaisi arkisen avun huojentuneena vastaan. Toiset tulisi saada vielä kerran uskomaan siihen, että heistäkin voi joku aidosti välittää.

Todellinen välittäminen syntyy silloin, kun olemme toistemme tukena vaikeina hetkinä ja jaamme ilot ja surut yhdessä. Teen sitä työkseni, mutten usko näin tärkeiden asioiden ratkeavan pelkästään hoitotyön keinoin. Tarvitsen rinnalleni juuri sinut kohtaamaan yksinäisyyden kokemukset ja rakentamaan tähän maahan niitä karkottavaa yhteisöllisyyttä.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

Mainio Jan Holmberg.
Kirjoittajana

Mainio – Jan Holmberg

Olen sairaanhoitaja, kouluttaja ja tietokirjailija. Bloggaan mainioista asioista, jotka eivät jätä kylmäksi.

Katso kaikki kirjoitukset