Kaikki haluavat pelastaa perusterveydenhuollon, mutta mitään ei tapahdu

Vuonna 2012 kirjoitin jutun otsikolla ”Pelastakaa terveyskeskus!” Tuolloin oli käynnissä Paras-hanke, jonka oli tarkoitus uudistaa ja vahvistaa peruspalveluja kunnissa. Näin jälkikäteen tarkasteltuna ei ihan onnistuttu. 

Etsin vanhan juttuni, sillä halusin muistuttaa mieleeni perusterveydenhuollon tuolloiset ongelmat ja arvioida, miten niitä on hyvinvointialueuudistuksessa ratkottu.

Lukiessani kylmäsi, sillä kirjoittamani teksti ei ole 12 vuodessa juuri vanhentunut. Digi-, etä- ja liikkuvat palvelut ovat lisääntyneet, mutta muuten ongelmat ovat aika lailla ennallaan.

Olen seurannut sosiaali- ja terveydenhuoltoa toimittajana yli 20 vuotta. Koko tämän ajan kaikki vakavasti otettavat tahot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että perusterveydenhuolto on kansakunnan kivijalka. Kun se toimii ja vetää, ihmiset saavat ajoissa apua. Sosiaali- ja terveydenhuolto on myös halvempaa, jos vältytään erikoissairaanhoidolta.

Terveyskeskusta käsittelevään juttuun haastateltu sairaanhoitaja Kaija Kuhmonen sanoittaa asian näin: ”Kannattaa muistaa, että meistä tämä lähtee. Jos täällä pystytään hoitamaan asiat hyvin, ei kalliiseen erikoissairaanhoitoon tarvitse hakeutua niin paljon.”

Miten ihmeessä olemme tilanteessa, jossa valitsemiemme poliitikkojen päätökset rapauttavat perusterveydenhuoltoa, vaikka piti käydä päinvastoin?

Jutussa kerrotaan myös, että monet hyvinvointialueet ovat ilmoittaneet lakkauttavansa terveysasemia tai supistavansa niiden toimintaa säästösyistä. Onko tässä nyt käymässä niin, että perusterveydenhuolto on rapautumassa entisestään? Seuraavatko hyvinvointialueet riittävän tarkasti sitä, miten korvaavat palvelut tavoittavat ihmisiä?

Miten ihmeessä olemme tilanteessa, jossa valitsemiemme poliitikkojen päätökset rapauttavat perusterveydenhuoltoa, vaikka piti käydä päinvastoin?

Työkaveri esitti valistuneen arvauksen: ne, jotka päättävät, eivät perusterveydenhuoltoa käytä.