Jos hän uskalsi, miksen minäkin! Näin kehitän kulttuurista moninaisuutta työssäni

Viime vuonna sain olla mukana sosiaalisen median kampanjassa, jonka nimi oli Muutostöissä. Sen tavoitteena oli avata silmiä kulttuurisesti moninaisen työelämän mahdollisuuksille sekä sen esteille: tietämättömyydelle, ehdollistumille ja uskomuksille. 

Opinnäytetyöni sai alkunsa kampanjasta. Kirjoitan nimittäin opparia ulkomaalaisista hoitajista työyhteisössä. Tarkoitus oli kirjoittaa ylipäänsä erilaisista kulttuureista ja taustoista tulevista hoitajista, mutta materiaalia kirjallisuuskatsaukseen ei ole juuri löytynyt kuin heistä, jotka ovat muuttaneet tänne muualta. Ehkä se on ihan hyvä, sillä erään opettajani sanoja lainatakseni: pidä aihe tiiviinä, tämä ei ole gradu. 

Työkavereillani on monenlaisia taustoja. Minulla on ollut ihania kollegoja niin Nepalista ja Filippiineiltä kuin Ruotsistakin – ja monista muista paikoista. Työvoimaa tarvitaan, ja erilaisuus on rikkaus, vaikka toki yhteentörmäyksiäkin voi tapahtua. Sekin on inhimillistä ja vaatii kaikilta osapuolilta tasapuolisesti halua yhteistyöhön. 

Mutta miten (minun mielestäni) voisimme kehittää kulttuurista moninaisuutta omassa duunissa? Itse toimin näin: 

1. Olen kiinnostunut kollegasta. Kyselen, ja mikä tärkeintä, kuuntelen. Kerron myös itsestäni ja omista taustoistani. 
2. Olen avoin myös uudelle. Me ei voida tietää, miltä toisesta tuntuu, mutta me voidaan näyttää, että ollaan läsnä.
3. Inspiroidun! Olen itse alkanut opiskella norjan kieltä, koska haaveilen siitä, että voisin valmistuttuani käydä edes kokeilemassa, miltä vieraassa maassa työskentely tuntuu. Inspiraatiota unelmani toteuttamiseen ammennan heistä, joita kohtaan tavallisessa työarjessani. Jos hän uskalsi, miksen minäkin!
4. Näen moninaisuuden voimavarana. Itselläni on jo nyt ollut todella monia eri äidinkieliä puhuvia opiskelijakollegoja ja työkavereita. Se on hoitotyössä yksi työn innostavia puolia. Me tarvitsemme eri kulttureista tulevia hoitajia ja heidän ammattitaitoaan, jotta mekin opimme lisää. Vastavuoroisesti me voimme auttaa heitä suomalaisuuteen ja suomen kieleen liittyvissä asioissa.
5. Tsemppaan muita puhumaan kieliä. Kielimuuri voi haastaa, mutta se voi aiheuttaa myös mieleenpainuvia ja hauskojakin kommelluksia, kunhan ei synny vaaratilanteita. Se antaa mahdollisuuden käyttää eleitä ja ilmeitä. Jos suomea tai ruotsia äidinkieleltään puhumaton puhuu suomea tai ruotsia, en vaihda kieltä englantiin, vaan kannustan. Uuden kielen oppii sitä käyttämällä, pätee meihin jokaiseen.  
6. Pidän huolta itsestäni fyysisesti ja henkisesti. Kun ihminen on tasapainossa, arkeensa tyytyväinen ja siitä kiitollinen, on helpompi ymmärtää toisia ihmisiä ja asettua heidän saappaihinsa. Meitä kaikkia tarvitaan!

Nyt toivotan sinulle ihanaa kesää! Kuullaan taas pienen tauon jälkeen. 

Terveisin Jenny

P.s. Kouluni Arcada on erittäin kansainvälinen oppilaitos, jossa opiskelee todella monista eri maista lähtöisin olevia ihmisiä. Toistaiseksi ulkomaalaisia tulevia kollegoja näkyy hoitoalan linjoista erityisesti englanninkielisellä nursing-sairaanhoitajalinjalla. Toivon, että he löytävät myös ensihoidon pariin lähitulevaisuudessa!