Olen pitänyt vähän taukoa keikkasairaanhoitajan töistä. Välillä kaipaan akuuttiosaston vilinää ja vilskettä. Mietin erityisesti lyhyitä hetkiä taukohuoneessa ja kannan huolta hoitajien jaksamisesta keskellä syvenevää hoitajapulaa.
Muistan, kun istuin eräänä päivänä hoitajien kahvihuoneessa ja kuulin mielenkiintoisen keskustelun. Kaksi hoitajaa keskusteli siitä, kuinka tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta työssä. He puhuivat siitä, kuinka hoitajat usein unohtavat huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan, kun he työskentelevät pitkiä päiviä ja käsittelevät työssään haastavia tilanteita.
Toinen hoitaja kertoi, että hän oli aloittanut joogan harrastamisen, jotta voisi rentoutua paremmin ja vähentää stressiä. Hän kertoi, että vaikka alku oli ollut haastava, hän tunsi joogan avulla löytävänsä rauhaa ja rentoutta, jota hän tarvitsi työssään.
Toinen hoitaja vastasi pitävänsä nykyisin parempaa huolta ruokavaliostaan ja unestaan. Hän oli huomannut, että syödessään terveellisesti ja nukkuessaan riittävästi, hän jaksoi paremmin töissä ja hänen mielialansa oli korkeammalla. Ainoa mutta oli vuorotyön ja perhe-elämän yhdistäminen. Unirytmin kanssa oli jatkuvaa tasapainoilua.