Puhumme usein hoitajakollekoideni kanssa hoitoalan tilasta: hoitajapulasta, ylityövuoroista, murskaavasta työmäärästä ja kiirevuoroista. Puhe kääntyy jossain kohtaa keskustelua myös hoitotyön hyviin puoliin. Silloin monelle tulee ensimmäisenä mieleen hyvät työkaverit.
Väitän, että moni hoitaja olisi jo vaihtanut alaa ilman työkavereidensa tukea. Toisaalta osan työpaikka on valitettavasti vaihtanut työkavereiden vuoksi. Silloin työpaikkakiusaaminen on vienyt hoitajan sielunkin mennessään.
Monessa työpaikassa riitatilanteiden ratkomisessa porukalla on vielä petraamisen paikka. Hyvinvoiva työtiimi kun on yksi merkittävimmistä työhyvinvoinnin tekijöistä. Ratkaisu löytyy keskinäisen toimeen tulemisen lisäksi siitä, miten hyvin työyhteisössä osataan sopia teräväkieliset sutkautukset, väärinymmärrykset ja riidat.
Välillä ihmettelen, miten vähän hoitajien keskinäiseen tekemiseen kiinnitetään työpaikalla huomiota. Tuetaanko työryhmää hitsautumaan yhteen ja kannatellaanko työtahdista putoavia vaikkapa työterveyshuollon varhaisin tukitoimin? Nämä asiat ovat merkittävä veto- ja pitovoimatekijä tilanteessa, jossa koko valtakunnassa kaikuu huutava hoitajapula.