Hoitajapula on haaste hoitajan mielenterveydelle

Saavut maanantaiaamuna työvuoroon. Huomaat raportilla, että aamun viidestä hoitajasta kolme on paikalla. Huokaat syvään ja valmistaudut tekemään puuttuvien hoitajien työt.

Ei siinä mitään, jos hoitajakato käy työpaikalla silloin tällöin. Mutta. Hoitajapuutokset alkavat olla monessa sote-alan työpaikassa arkinen sääntö, eivät poikkeus.

Pitkittyessään hoitajapula alkaa tuntua hoitajan mielessä ja heijastua kehoon. Tilanne aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Töitä tehdään pää savuten ikään kuin jatkuvassa poikkeustilassa.

Työpaineen kasvaessa olo tuntuu työvuoroissa ja niiden jälkeen epätavallisen uupuneelta ja voimattomalta. Se voi salakavalasti johtaa mielialan laskuun, unettomuuteen ja fyysiseen uupumukseen. Tämä puolestaan vaikuttaa työmotivaatioon ja haluun jatkaa pula-ajan hoitotyötä.

Hiljalleen hoitajapula luikertelee myös työilmapiiriin ja saastuttaa sen. Väsyneet ja turhautuneet hoitajat alkavat pahimmassa tapauksessa purkaa mielen pahoinvointia toisiinsa. Likainen työilmapiiri on äkkiä solmussa, mikä lisää psyykkistä työkuormaa entisestään.

Potilaiden ja heidän läheistensä tyytymättömyys riittämättömään hoitoon ei ainakaan lisää työmotivaatiota, vaikka he antaisivat palautetta ihan aiheesta. Työvuoron jälkeen hoitaja voi kotonakin tiuskia läheisilleen syyttä suotta.

Väitän, että hoitajien mielenterveyden suojeluun ja työstä palautumiseen tähtäävät konkreettiset työtavat ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan. Budjetista ei saa vetää yli sijaisten käyttöä, palkitsemisjärjestelmää ja työnohjausta. Tarjolla on oltava jaksamista tukevia työkäytäntöjä, lyhytterapiakäyntejä ja laajat työterveydenhuollon palvelut. Työaikasuunnittelun ja palautumisaikojen tulee tukea yksilöllisesti hoitajien jaksamista.

En voisi enempää painottaa reilun johtamisen merkitystä, konkreettisia arvostuksen osoituksia ja kliinisen työn tukitoimintojen lisäämistä. Sitä, että hoitaja saa keskittyä työssään sihteerin, kokin ja talonmiehen töiden sijasta juuri siihen, mihin hänet on koulutettu.

Kun hoitajat kokevat jatkuvaa stressiä ja painetta, heidän työmotivaationsa heikentyy merkittävästi. Tämä johtaa helposti työtyytymättömyyteen ja vähentyneeseen työpanokseen. Se ei ainoastaan heijastu negatiivisesti potilaiden hoidon laatuun, mutta näkyy myös negatiivisena tuloksena talouskatsauksessa.

Yksikään hoitaja ei jaksa tehdä määräänsä enempää. Hoitajapula on jatkunut kauan, eikä tilanteen loppumista tiedä kukaan. Siksi minulla on sote-alan päättäjille ja johtajille tärkeä neuvo: pitäkää hyvää huolta hoitajienne mielistä ennen kuin on liian myöhäistä.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.