Hoitajan arjen tärkein muistutus: älä unohda itseäsi

Jo vuosia olen seissyt luentosalien edessä puhumassa hoitajille työssäjaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Sanat ”pidä itsestäsi hyvää huolta” ovat kulkeneet mukanani lähes jokaisen luennon päätössanoissa. Sanoissa piilee hoitajan työhyvinvoinnin kulmakivi. Olen kirjoittanut Mainio-blogiin aiheesta aiemminkin. 

Viime aikoina edellä mainitut neljä sanaa ovat alkaneet tuntua lähes kohtuuttomilta lausua. Ne ovat muuttuneet painaviksi, melkeinpä surullisiksi, kun katson edessäni istuvia hoitajia, joista jokainen kantaa mukanaan vuosien taakkaa.

Näen hoitajien kasvoissa näkyvät pandemian jäljet: epävarmuuden, pelon ja uupumuksen uurteet. Yhä harvempi enää edes yrittää peittää väsymystään. Keskusteluissa vilahtelevat sanat kuten säästöt, hoitajapula, yt-neuvottelut ja kuormitus – sanoja, jotka ovat tulleet niin arkipäiväisiksi, että niiden takana oleva todellisuus saattaa unohtua. Mutta ei hoitajilta. He eivät voi unohtaa, koska he elävät sitä joka päivä.

Kun puhun itsestä huolehtimisen tärkeydestä, en enää ole varma, miten viestini otetaan vastaan. On helppo neuvoa pienistä hengähdyshetkistä, palautumisen rutiineista tai mielen rauhoittamisesta. Mutta miten löytää aikaa hengähtää, kun työvuorot venyvät ja henkilöstövajaus nakertaa laadukasta hoitoa ja jaksamista? Miten rentoutua, kun mielessä jyskyttävät kysymys siitä, riittääkö henkilökunta huomennakaan?

Luennolla olen kokenUt hetken, joka pysäytti minut. Hoitaja takarivissä nosti kätensä ja kysyi rehellisesti: "Entä jos en enää jaksa pitää huolta itsestäni?" Kysymys ei ollut provokaatio, vaan rehellinen huoli. Siihen sisältyi avunpyyntö ja väsymys, jota en voinut paikata yhdellä luennolla.

Kaikesta huolimatta en ole lakannut uskomasta noihin neljään sanaan. Pidä itsestäsi hyvää huolta ei ole vain neuvo, vaan se on teko, jolla voi olla kauaskantoisempia seurauksia kuin uskommekaan. Se on vastalause uupumukselle, joka yrittää ottaa vallan. Se on muistutus siitä, että hoitotyön ytimessä oleva ihmisyys ei saa kadota – ennen kaikkea ei hoitajista itsestään.

Hyvä itsestä huolehtiminen ei ole itsekästä, vaikka se saattaa joskus tuntua siltä. Se on välttämätön edellytys sille, että pystyy tekemään hoitotyötä, joka on yhtä aikaa elintärkeää ja kuluttavaa. Se ei tarkoita suuria muutoksia, ei ihmeitä, mutta se tarkoittaa jatkuvaa, pientä huolenpitoa itsestä ja työkavereista.

Hoitajilla on kyky nähdä ihmisyys kaikessa, murtuneessa ja rikkinäisessäkin. Mutta se sama ihmisyys on tärkeä nähdä myös peilistä. Se ei ole heikkoutta, vaan voimaa. Pidä siis kaiken sote-muutoksen keskellä itsestäsi hyvää huolta – ei vain siksi, että jaksaisit, vaan siksi, että olet sen arvoinen.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.