Tajusin, ettei mikään estä minua yrittämästä. Ei elämässä voi odottaa hyvää hetkeä, sillä koskaan ei tule täydellistä aikaa.” Näin kertoo sairaanhoitaja Anu Rajala omien unelmiensa toteuttamisesta joulukuun lehden haastattelussa. Hän alkoi haaveilla pitkästä vaellusmatkasta vuosia ennen unelman toteutumista.
Vuosi 2024 on ollut minullekin uusien tuulien aikaa. Kaikki alkoi vuodenvaihteessa kaksi vuotta sitten, kun päätin, vuosikausien kirjoittamishaahuilun jälkeen kirjoittaa Paljastus-nimisen kirjan. Se kertoo kokemuksistani toimittajana reilut 20 vuotta sitten. Kirja ilmestyi tämän vuoden tammikuussa, ja sen jälkeen uskalsin haaveilla lisää.
Tein pieniä muutoksia omiin ajatuksiini. Unelmoin ja haahuilin. Välillä suitsin villinä juoksevaa mieltäni kävelemällä luonnossa. Aloin haaveilla suuremmin kuin koskaan aiemmin. Tutustuin kannustaviin ja rohkaiseviin ihmisiin. Heidän inspiroivat ja voimaannuttavat sanansa kantoivat niin pitkälle, että viime keväänä aloin pohtia työnhakua. Ja täällä sitä nyt ollaan. Miten mukava tutustua teihin tehyläisiin, arjen todellisiin sankareihin!
Minusta tuntuu kuin olisin tullut kotiin. Olen aistinut vahvaa yhteisöllisyyttä, suoranaista joukkovoimaa työelämän myllerrysten keskellä. Hoidon, huolenpidon ja haastavien tilanteiden viidakossa ympärillämme huokuu yhteisöllisyys, valtavan suuri voimavara, joka suojaa kuin taikaviitta.
Yhteisöllisyys on työkaverin kuuntelemista, yhdessä nauramista ja välillä harmituksen jakamista.
Yhteisöllisyys ei synny itsestään. Se rakentuu pienistä teoista ja sanoista. Se on työkaverin kuuntelemista, yhdessä nauramista ja välillä harmituksen jakamista. Se on kannustamista, kun tuntuu, etteivät omat siivet kanna, ja puolesta puhumista silloin, kun toinen tarvitsee tukea.
Vuosi 2025 odottaa meitä tyhjine sivuineen täytettäväksi teoilla, sanoilla ja yhdessä jaetuilla onnistumisilla. Pidetään huolta siitä, että jokainen päivä tuo lisää väriä, lämpöä ja voimaa yhteisöllisyyden tarinaan.
Ollaan yhteydessä ja hymyillään kun tavataan!
