Viime kesänä työskentelin kaksi kuukautta kotihoidossa hoitajana. Arvelin jo silloin siitä olevan hyötyä tulevia ensihoitajan hommia ajatellen, ja olin oikeassa.
Kotihoito oli ehkä raskaimpia töitä, joita olin siihen mennessä tehnyt. Siihen eivät liittyneet vain lääkkeet, haavanhoidot, vuodepesut, suihkut, ulkoilut ja vaipanvaihdot vaan myös läsnäolo. Saatoin olla jollekulle päivän ainoa ihmiskontakti, mikä tuntui välillä sietämättömän kurjalta ja avasi silmiäni katselemaan erityisesti ikääntynyttä yhteiskuntaamme eri perspektiivistä kuin ennen.
Arvostan suuresti kaikkia, jotka ansaitsevat leipänsä kotihoidossa. Itse asiassa sanoin monelle muita töitä tekevälle kaverilleni tuolloin, että kaikkien pitäisi tehdä hetki töitä kotihoidossa – varsinkin heidän, jotka ovat sisäsiisteissä hommissa trendikkäissä toimistoissa. Sellaisia töitä tein itsekin ennen ensihoitajaksi opiskelujani. Kotihoidossa saattaisi maailma avartua.
Tänä kesänä teen töitä sairaankuljetuksessa. Vaikka palkka on pieni, työ on mielekästä ja nautin siitä. Työkaverit ovat huippuja, työ on liikkuvaa ja töissä on hyvä fiilis. Joka kerta menen töihin iloisena ja myös lähden kotiin hyvillä mielin. Ja mikä parasta näin juhannusviikolla – maailmaa ei enää tarvitse saada valmiiksi ennen juhannusta, vaan jokin toinen vuoro jatkaa.