Tällaiset kohtaamiset herättävät potilasta kohtaan syvän kunnioituksen ja ihailun. Ne muistuttavat minua siitä, kuinka arvokasta ja ainutlaatuista elämä on. Ne saavat minut näkemään hoitotyön merkityksen ja motivoivat minua tekemään parhaani erilaisissa hoitotilanteissa.
Potilaiden selviytymisen voima tulee usein esille heidän tarinoissaan. Kuulen kertomuksia traumoista, pettymyksistä, voitoista ja riemun hetkistä. He kertovat, kuinka he ovat löytäneet sisältään voimaa, jota he eivät tienneet olevan olemassakaan. Heidän tarinansa opettavat minulle nöyryyttä ja kiitollisuutta elämän monimuotoisuudesta.
Yksi potilastapaus on jäänyt erityisesti mieleeni. Tapasin naisen, joka oli kokenut vakavan onnettomuuden, joutunut pyörätuoliin ja masentunut vakavasti. Aluksi hän oli täynnä epäuskoa ja surua, mutta ajan myötä hän alkoi näyttää merkkejä voimasta ja päättäväisyydestä.
Potilaani treenasi ahkerasti kuntoutuksessa, terapiassa ja löysi uusia tapoja toteuttaa intohimoaan musiikin parissa. Hän opetti minulle, että elämästä voi löytää ilon ja merkityksen, vaikka ulkoiset olosuhteet muuttuisivatkin. Keikkasairaanhoitajana minulla on etuoikeus olla läsnä tällaisissa elämän käännekohdissa.
Vaikka työssäni on monenlaisia hetkiä, niin on myös niitä, jolloin koen olevani juuri oikeassa paikassa ja juuri oikeaan aikaan. Voin tarjota potilaalleni tukea, toivoa ja välittämistä, ja samalla he antavat minulle arvokkaan oppitunnin elämästään. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla sanoin.
Kun keikkatyövuoro päättyy ja palaan kotiin, mukanani kulkevat potilaiden tarinat ja kokemukset. Potilailtani olen oppinut, että vaikka työni voi olla raskasta ja vaativaa, se tarjoaa myös paljon iloa ja merkityksellisiä hetkiä. Potilaiden kohtalot jättävät jäljen sydämeeni ja muistuttavat minua siitä, miksi kerran ihastuin mielenterveyden hoitotyöhön.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
