Joulukuussa huomasin, että tämä opiskelija oli ollut melko kovilla syksyn harkkaputkessa. Sairastuin nimittäin saman tien, kun neljäntoista viikon työharjoittelut oli hoidettu. Toisaalta en voinut kuin ihailla sitä, miten olin onnistunut välttämään kirjaimellisesti liki kaikki maailman pöpöt syksyn aikana. Keho antoi periksi vasta sitten, kun vihoviimeinenkin harkkatunti oli suoritettu.
Joulukuun suunnitelmat menivät sitä myöten uusiksi. Olin suunnitellut opiskelevani joulukuun ihan urakalla ja tekeväni tehtävät rauhassa. Viimeisen koulutehtävän palautin uudenvuodenaattona kello 16:48. Mutta olin onnellinen, kun sain kuin sainkin kaiken tehtyä saman vuoden puolella. En edes harmitellut sitä, että en pystynyt urheilemaan moneen viikkoon, vaan otin kaiken irti levosta. Ja se kannatti, sillä nyt jaksaa taas.
Ja nyt onkin jaksettava, sillä vihdoin, eli puolentoista vuoden opiskelujen jälkeen, luokallani alkoi ensimmäinen ensihoitoon liittyvä kurssi: perustason ensihoito. Aloitimme kurssin tutustumalla kurssin sisältöön ja tutkimalla simulaatioissa käytettäviä ensihoitoreppuja. Kurssi vaikuttaa todella tiukkatahtiselta ja sisältää kaikkea mahdollista kanylointiworkshopista hengityksen varmistamiseen ja elvytyksestä traumapotilaan hoitoon. Lisäksi itsenäistä opiskeltavaa on runsaasti.
Perustason ensihoidon kurssin ja 240 tunnin työharjoittelun jälkeen homma huipentuu valtakunnalliseen perustason kokeeseen ja osaamisen näyttöön, jotka läpäistyään saa perustason ensihoitajan pätevyyden.